Olin käynyt kuntoklubilla (ks. Naisten kuntoklubi Oulussa) jo usean vuoden aja. Alkuvuodet säännöllisesti vähintään kolme kertaa viikossa, sitten käynnit vähitellen harvenivat. (teko) Syitä on useita, joista yksi todellinen oli voimakkaat polvikivut, jotka pari vuotta sitten tekivät tavallisen kävelyn vaikeaksi, portaissa liikkumisesta puhumattakaan. Lopulta annoin periksi ja menin lääkärille, jolta sain diagnoosiksi alkavat polvikulumat ja lääkkeeksi nivelrustoa kasvattavia tabletteja. Lääke auttoi ja polvikivut vähenivät. Eivät tosin kokonaan, siitä piti nuoruuden urheiluvamma huolen, mutta kuluman aiheuttamat kivut katosivat ja liikunta alkoi jälleen kiinnostaa.
Noina liikkumattomuuden vuosina kuntoni oli romahtanut ja ylipainoa kertynyt lähes viisikymmentä kiloa. Tolkuton määrä! Mahdotonta pudottaa! Niin minä ajattelin, mutta kuinka väärässä olinkaan. Näin unta juoksemisesta ja luulin, että uneksi se vain jäisikin. Onneksi satuin menemään kuntoklubille vuoden 2008 lokakuussa juuri silloin, kun siellä oli alkamassa uusi toiminta: laihdutusryhmä reippaasti ylipainoisille. En miettinyt hetkeäkään, vaan liityin mukaan.
Puolessa vuodessa painoni tippui 30 kg. Pystyn juoksemaan. Lihaskunto on kasvanut ja liikunta maistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti