28.3.2011

Viikon kuva. The picture of the Week.

 Cherry trees are the iconic symbols of  Spring in the UK. My inner Finn feels good whenever I find a beautiful Silver Birch.

Week 13 (+)       14  + C, partly cloudy




Vk 13 / week 13, -3 C




Lenkillä Hupisaarten kaupunginpuistossa, jalassa piikkilenkkarit.
Jogging in City Park Hupisaaret, wearing running shoes with spikes.






 





Aurinko laiskotteli lehtikuusen talvisilla oksilla.
The sun was being lazy on the wintry branches of a larch.









 



Ulos puistosta, sillan alitse. 
Coming out of the park, going under the bridge.

26.3.2011

Earth Hour on nyt! The Earth Hour Is Now!

Tänään lauantaina 26.3.11 säästämme energiaa klo 20.30 - 21.30. Vähintä, mitä voimme tehdä, on sammuttaa valot tunniksi. Viime vuonna sammutin valot, tv:n ja tietokoneen, istuin tunnin pimeässä, aukaisin verhot ja katselin ulos. Valot loistivat naapuruston ikkunoista.

Kerro, mitä sinä teit tänä iltana!
Earth Hour Suomessa / Iso-Britanniassa
Merja FIN



Today on Saturday the 26th of March 2011 we will save energy from 8.30 pm till 9.30 pm. The least we can do is to turn off the lights for one hour. Last year I turned off the lights, tv and the computer, sat in the darkness for one hour, opened the courtains and looked out. The lights were shining from the naighbourhood windows.

Tell us, what you did togniht!
The Earth Hour in Finland / United Kindom
Merja FIN

23.3.2011

Viikon kuva. Picture of the Week.



Week 12, Midlands, UK 
+ 17, sunny

                      






Vk 12 / Week 12 
Oulu, Finland,  - 5 - +2 C, sunny and rainy



Kevään ensimmäiset kahvit terassilla Leevi-Kotipedon kanssa.
Having the first coffee of the spring on the terrace with Leevi the Homebeast.




Näkymätön Viivi ja talvikasvit.
Viivi the Invisible and the winterplants.



Tämä ruma kuva kertoo kauniin asian:
aurinko ja sade sulttavat lunta.
Ja muuten, lokit ovat saapuneet.
This ugly picture tells a beautiful thing:
the sun and  rain are melting the snow.
And by the way, the seagulls have arrived.

20.3.2011

Ravintosuunnitelma ja juoksukoulu

Eilen alkoi kuntoklubin juoksukoulu, johon oli ilmoittautunut 50 naista. Osalla tavaoitteena on Terwahölkkä toukokuussa. Minun tavoitteeni on juoksukunnon kohotus. Sain kaikenlaisista hölkistä ja kilpailuista tarpeekseni nuorena tyttönä, kun harrastin aktiivisesti kilpaurheilu. Tuli juostua kisa jos toinenkin. En silti sano, että ei koskaan enää.

Juoksukoulun alku meni osaltani paremmin kuin viime vuonna, jolloin säärten etuosien lihakset jämähtivät alkumetrien jälkeen niin jumiin, että nilkkoja ei voinut kunnolla koukistaa. Jouduin sitten kävelemään käytännössä koko lenkin ja osan seuraavaakin.

Tänäkin vuonna olin joukon hitain, mutta pystyin kuitenkin juoksemaan ohjelman mukaan: 2-3 min. kävelyä ja 5-10 min. juoksua vuorotellen yht. 45 min. Onneksi hyvä ystävä oli mukana, joten saimme molemmat olla rauhassa viimeisinä ja säännöstellä vauhtia juttelemalla tauotta...

Seuraava yhteislenkki on ensi lauantaina. Siihen mennessä meidän täytyisi tehdä kaksi itsenäistä lenkkiä, 1-2 bodypump, pace tms. treeniä sekä kaksi 20 min. venyttelyä.

Treenipäivät on ohjelmoitu kalenteriin ja seuraavaksi on ravintohuollon vuoro.



Eiköhän näillä saa jotain aikaan...





Ravintosuunnitelman teko käy kätevimmin kalorilaskurilla (kuinkas muuten...). Alla olevat kuvat ovat huomisen päivän suunnitelmasta. Kaloreihin on laskettu suoraan 500 kcal vaje, ja saisin syödä vielä 58 kcal, mutta kun suunniteltu ja toteutuva ravintoympyrä näyttävät noin kauniin samanlaisilta, en raski kajota enää laskuriin... Kaksi omega 3 -kapselia varmasti täydentävät listaa.


Alla oleva lista on hieman nurinkurinen, sillä sitä luetaan lopusta alkuun.
No, ehkä se kehittää jotain aivojen osaa...



















Ja tällainen pitäisi sitten olla koko viikon saldo:









Palataan siis tähän asiaan jälleen viikon kuluttua :-)

19.3.2011

Red Nose Day


Friday the 18th  was a Red Nose Day.   At the moment after last night's TV show the total amount for donations is  a whopping 74 million pounds (about 86 million euros). WOW. This top record figure is still likely to rise  as people are downloading programmes or music from  iTunes and companies, schools etc. haven't got their money into the system yet.

You can not escape from it: Red Nose Day is in the shops, packaging, accessories,  TV adverts, TV daily shows, TV celebrity challenge programmes, news, radio  and social media. The  final loooong show on the TV on Friday night gathers millions of people to have some good laughs whilst observing the rising figure of money donated.

The idea of Red Nose Day  is pretty simple - everyone has a good laugh whilst raising money to help change lives across the UK and Africa. Every two years, thousands of people do something funny for money. They do it at home, at work, in schools and, well, just about everywhere. Comic Relief's Red Nose Day is extremely well organized and is a launched trade mark. For marketing minded people it is well worth of exploring their concept. It works. And it works well around the globe from Finland to Australia and between.

The slogan "Do Something Funny for Money"   inspired me and my colleague to organize a Fun Day for this worthy cause. It was great to see that 99 % of our  staff and clients were wearing Funny for Money. Superheroes, pirates, princesses, Scooby Doos and clowns were favourite characters but also just a hint of red in odd places or a Red Nose Day Sticker demonstrated their support for the day. 

In the morning we had a crazy costume parade followed by the final dance with cascading balloons. In the afternoon money, books and cakes changed their  owners  in our Red Nose Day Bazaar. It was a lovely happy, relaxed day and  good for our team community spirit (which is brilliant anyway). The books which didn't sell I took to OXFAM so actually two charities benefited from our efforts. I have no idea how much  money we managed to raise but our effective office staff will find it out on Monday.

This video about Charlie's Comic Relief Fail summarises nicely the spirit of the whole thing although his effort went a bit pear shape.

17.3.2011

Liikuntakalenteri tammi-maalis

Laitanpa tähän kuvan liikuntakalenterini "pikanäkymästä". Olen merkinnyt siihen toteutuneen liikunnan lyhenteillä. Joukossa ei ole yhtään nolla-viikkoa, mutta kolme yhden liikuntakerran viikkoa mahtuu sekaan. Muina viikkoina liikuntakertoja on ollut kaksi tai enemmän.

Lyhenteet: K=kävely, SK=sauvakävely, KS=kuntosali, J=juoksu, BB=bodybalance, KEI=keilailu, HI=hiihto, ELC=painonhallintaryhmän liikunta

Tänään kävin puolen tunnin sauvakävelylenkillä. Ka-syke oli 127 ja max 137. Lenkki oli siis kevyen reipasta sauvomista, mutta olo oli raskas.

16.3.2011

Interventioita

Tiistai-iltana kokoontui painonhallintakurssin kontrolliryhmä, ja opin jälleen jotain uutta itsestäni. Siitä tarkemmin tekstin lopussa. Aluksi katsaus maaliskuun kuntoiluun.

Merkitsen aina toteutuneen liikunnan sitä varten hankittuun kalenteriin. Kirjaan kalenteriin mm. treenin keston, yleiskuntoa kohottavalla sykealueella "vietetyn" ajan, keskiarvo- ja maksimisykkeen sekä kulutetut kalorit ja tarpeen mukaan tuntemuksia. Tallella on monta liikuntapäiväkirjaa monen vuoden ajalta. On kiva nähdä, mitä on tehnyt ja milloin, ja on kiva huomata, että on se kunto kuitenkin vuosien varrella kasvanut. Jaksaa enemmän ja pidempään ja tehokkaammin matalammalla (tai korkeammalla) sykkeellä.

Koska edessä oli hiihtolomaviikko, päätin ottaa siitä irti sen, mitä jaksoin ja tehdä jopa useampia treenejä päivässä, mikä ei yleensä kuulu tapoihini.

Ja tämä oli saldo:
Ti 1.3.
kuntosali 55 min., aika kova
Ke 2.3.–pe 4.3. laiskottelua ennen lomaa... perjantaina junalla siskon luo
La 5.3. hohtokeilausta siskon kanssa tunnin verran, illalla saunomista ja keilailussa kipeytyneen nilkan lepuuttelua, kevyesti viiniä ja elokuvia tv:stä
Su 6.3. hiihtämässä (ehkä n. 40 min.) siskon kanssa, mäkiä ylös ja alas, kaatuminen ja pään kolautus…
Ma 7.3. kaatumisesta johtuvan kaulan/niskan lihaskivun ja pään parantelua (jopa nieleminen vastaa kipeästi jännittyneisiin lihaksiin)
Ti 8.3. vielä vähän päätä jomottaa;  illalla ystävän kanssa syömässä kehnoa ruokaa kalliilla hinnalla
Ke 9.3. tositoimiin: päivällä juoksua 45 min. + illalla BodyBalance 60 min.; vielä piti hieman varoa kaulan/niskan lihaksia
To 10.3. päivällä 20 min. juoksua, 25 min. kävelyä + illalla kuntosali 45 min. rauhallisesti pitkillä sarjoilla; juoksu alkaa tuntua nivelissä tottumattomalla, mutta pää sen sijaan kääntyy jo
Pe 11.3. päivällä 50 min. tosi reipasta kävelyä räntäsateessa + illalla kuntosali 50 min. ja kävelyä 25 min.; joka niveltä kolottaa ja jalat ovat aivan poikki; kuntosalin rentoutuslaite tuntuu oikeasti auttavan
La 12.3. ystävän synttäreillä syötiin rasvarieskaa ja täytekakkua, kaupan kautta kotiin 2 km kävellen ja ruokaa sulatellen
Su 13.3. juoksua ja kävelyä vuorotellen yht. 55 min. ystävän kanssa jutustellen, teho reippaasta kohtuukovaan; eilinen lepo oli tarpeen, nyt taas jaksaa
Ma 14.3. eka työpäivä loman jälkeen; kai silloin on oikeutettu pitämään vapaata liikunnasta…?
Ti 15.3. painonhallintaryhmässä n. 50 min. reipasta sauvakävelyä, jutustelua ryhmässä ja punnitus

Kahden viikon aikana 11 treenikertaa, 7 eri lajia. Mielestäni se on aika paljon, minulle. Jollekin muulle se on pikkujuttu. Normaalitahti minulla on 2–3 krt viikossa sauvakävelyä, juoksentelua tai kuntosaliharjoittelua (joskus jotain muuta).

Kaloreita kului noissa treeneissä yhteensä n. 4200 kcal eli kahden kokonaisen päivän energian peruskulutuksen verran kohtuullisen keveää työtä tekevällä henkilöllä. 

Mitä noilla kaloreilla sitten saa?
500 kcal vaje peruskulutuksessa  per päivä laihduttaa n. 500 g viikossa. Tuosta kahden viikon aikana liikunnalla kulutetusta kalorimäärästä riittää siis vajetta (korjatkaa, jos olen väärässä) 8,4 päivälle. Ts. jos olisin syönyt normaalin peruskulutuksen verran kaloreita päivässä (siis vähentämättä ruoan kalorimäärää), minun olisi pitänyt laihtua reilussa 8 päivässä kokonaista 500 g.

Jo vain siinä herää kysymys, että kannattaako rehkiminen…
Vastaus on sekä kyllä että ei.
- Jos haluaa laihtua ilman ruokavalion muutosta pelkästään liikuntaa lisäämällä, saisi juosta vuorokauden ympäri. Ja siinähän ei ole mitään järkeä. Tai no… 2 tuntia kuntosalilla rankkaa treeniä tai 1-1,5 tuntia tosi reipasta kävelyä/juoksua päivässä ajaisi minulla saman asian nykyisellä paino- ja kuntotasollani.
- Jos taas haluaa laihtua pelkästään ruokavaliota muuttamalla, paino kyllä laskee eikä tarvitse rehkiä, mutta kunto ei myöskään kasva.

Summa summarum…
- jos vähennät ruoan kaloreista 500 kcal peruskulutuksen määrästä per päivä,  laihdut n. 500 g viikossa
- jos liikut lisäksi reippaasti 60 min. esim. 3 kertaa viikossa, voit joko syödä liikkumasi kalorimäärän verran enemmän tai käyttää ainakin osan kaloreista tehostamaan painonpudotusta
- lisäämällä liikunnan osaksi painonhallintaa jaksat paremmin päivittäisissä askareissasi
- lisäksi liikunta tehostaa aineenvaihduntaa ja lihakset kuluttavat levossakin enemmän energiaa kuin rasvakudos, joten kannattaa muuttaa rasva lihaksiksi liikunnan avulla

Kalorilaskurin avulla
voi laskea peruskulutuksen, ”laihdutusvajeen” ja liikunnan kalorit sekä suunnitella monipuolisen ruokavalion tukemaan painonhallintaa ja pitämään yllä terveyttä laihduttamisen aikana.

Ja sitten siihen painonhallintaryhmän tapaamiseen…
Kerroin tämän tekstin alussa, että opin ryhmätapaamisessa jotain uutta itsestäni.

Paino oli suunnilleen ennallaan (itse asiassa se oli pudonnut n. 800 g eli tuon maaliskuun liikuntarysäyksen tuoman kalorivajeen verran), mutta  rasvaprosenttini oli noussut edelliseen punnitukseen verrattuna. Muuta syytä en siihen keksi kuin sen, että olen syönyt paljon juustoa. Aktiivisen painonpudotuksen aikaan vähensin juuston minimiin ja söin sitä erittäin harvoin, mutta viime aikoina juustoa on kulunut reippaasti. En juurikaan syö pullaa, tuskin koskaan karkkia tai suklaata, mutta juustoa on mennyt senkin edestä.

Ryhmänohjaaja kysyi, halusinko laihtua. Hetken miettimisen jälkeen vastasin epävarmasti: En. Ja niin se on tainnut olla jo pitemmän aikaa, vaikka en sitä ole tiedostanut. Syön suht terveellisesti, vilkuilen kalorilaskurista, että paino ei pääse nousemaan nykyisestä, liikun pitääkseni yllä ja kasvattaakseni kuntoa. Mutta toiminko laihtuakseni? Rehellisesti täytyy sanoa, että en. Vaikka minulla edelleen on reippaasti ylipainoa, olen tuntenut oloni keveäksi ja ollut tyytyväinen olooni. En ole kokenut tarvetta pudottaa painoa.

Joka tapauksessa lupasin laihduttaa 12.6. mennessä 6 kg. Se ei ole mahdoton tavoite, pikemminkin maltillinen. En aio stressata itseäni lupaamalla liikoja, mutta tuon verran voin luvata. Ja onhan painon pudottaminen toki järkevää jo ihan terveydenkin kannalta. 

Tämän tekstin otsikko oli interventioita. Tein alitajuisen intervention triplaamalla liikuntamääräni kahden viikon aikana tavanomaiseen verrattuna. Halusin nähdä, mitä jaksan tehdä ja pystynkö tekemään kohtuukovan treenin kahdesti päivässä. Myös ryhmänohjaaja teki intervention laittamalla minut ajattelemaan, haluanko pudottaa painoani ja lupaamaan tuon 6 kg:n pudotuksen, vaikka olin juuri todennut, että en ole halunnut pudottaa painoani.  
Ääneen lausuttuna asiat saavat uuden merkityksen, niistä tulee todellisia.

Pitäkää mielessä 12.6. Kerron silloin, olenko pystynyt pitämään lupaukseni.

Tsemppiä teille muillekin, jotka mietitte näitä samoja asioita.

Viikon kuva. Picture of the Week.


Weeping Willow by the River

Midlands, UK: +11 C
White clouds with light rain forcast










Vk 11 / Week 11
Oulu, Suomi / Finland, -2 - -9 C
Vanha kauppahalli torin reunalla
An old market hall beside the marketplace









Toripolliisi kauppatorilla

15.3.2011

London 2012

Checked in!
  • Applications for Olympic Games tickets accepted between 15 March 2011 and 11.59pm on 26 April 2011
  • Applications processed between 10 May 2011 and 10 June 2011
  • Notifications sent to all applicants by 24 June 2011
  • Applications for Paralympic Games tickets open on 9 September 2011
Now waiting!

14.3.2011

Furlong

Coming back from work
M: Guess what was another thing I looked on line when I couldn't sleep?
E: Hmmm.
M: You know that one of my colleague's surname is Furlong. So I red something which made me think that it actually means something.  And I found out that Furlong is an old measurement which origin is the length oxen were able to pull the plough before they needed a rest. And that's by the way 200 metres which equals 220 yarns exactly.
E: I bet you know now more about her surname that she does herself.
M: Hmm. And have you heard the expression "furlong for fortnight"?
E: No.
M: It means any unclear, unknown length which need to be expressed unclearly. In Finnish the same meaning is expressed by the word "poronkusema", reindeer's pee. It is the length of time that reindeer pees as he can pee when is running.
Furlong

13.3.2011

You never be as young as you are now

It has been pretty flat in this corner of the the world.  Everyday has just flowed as they do; filled with ups and downs and plateaus. Mainly plateaus at the moment. It still has been good; brilliant actually. Every day flat life is good.

I do not read self help books but I do enjoy finding sites where people share they understanding of  the treasures in their life. TED is an interesting site Ideas Worth of Spreading. It would be brilliant to participate in one of their conferences! I was having a browse around on TED, as I often do on Saturday or Sunday morning, and I found Neil Pasricha's mini speech  The 3 A´s of awesome.  His point is that a sense of awareness of the world around us and being  authentic leads us to live a life which is awesome. In writing his message sounds silly and a bit patronizing but if you have 18 spare minutes in your life it could be well worth listening to his story.

Apparently Neil's blog "1000 Awesome words" has millions of readers around the world and has won the best blog in the world award. I haven't had a proper look yet but I will later.

Everyday life is fragile as we see when watching TV this week. I will never be as young as I am at the moment. And just for that silly reason my favourite song at the moment, Belle and Sebastian "I Want The World to Stop":



EDIT:
Outi: Welcome to be our reader.
And it is nice to have a reader from France as well.

9.3.2011

Viikon kuva. Picture of the Week

Week 10  +8 C , UK, Midlands , Showers in the Vicinity

Little lambs playing King of the Castle.
This is my the very favourite sign of the Spring.
It happens always just "over night";
fields turn to become huge green pop corn sauce pans
full of these tiny hairy  fellows.

Vk 10, +1 C, Oulu
Tähän aikaan keväästä pelkäämme
pilkkijöiden tipahtavan jäihin...

Week 10, +1 C, Oulu
At this time of the Spring we fear
 that ice fishers plunge into the water...  

8.3.2011

Hiihtolomalla

Vietin viikonlopun sisareni luona Torniossa. Sain houkuteltua siskoni hohtokeilaamaan, mikä oli mitä mainiointa lauantai-illan viihdykettä.

Illan saldo: minulla kipeytynyt nilkka ja siskolla verta vuotava sormi. Ja mikä pahinta: pikkusisko sai enemmän pisteitä kuin minä… :-D Tosin kumpikaan meistä ei ymmärtänyt, miten pistelasku tapahtui. Muutaman kaadon ja erinomaisen paikon saimme molemmat tehtyä. Keilaaminen on hauskaa!

Sunnuntaina sai siskoni määrätä lajin ja lähdimme hiihtämään. Sää oli aurinkoinen, joskin melko tuulinen, pakkasta vain pari astetta, jalassa siskon miehen monot ja sukset. Edellisestä hiihtoreissustani oli aikaa yli 20 vuotta. Hiihto loppui aikoinaan siihen, kun ladut kapenivat niin, että ”puujärviset” eivät enää sopineet latu-uriin. Viimeinen niitti oli taloyhtiön kellariin tulvinut vesi, joka tuhosi sukset käyttökelvottomiksi. Uusia ei tullut ostettua, koska lähimmälle ladulle oli matkaa pari kilometriä, mikä autottomalle tuntui liian pitkältä matkalta kantaa suksia. Odotin siis sunnuntaista 3,3 km hiihtolenkkiä pelonsekaisella jännityksellä.

En tiennytkään, että Torniosta löytyy niin paljon nousuja ja laskuja… Nousut taaplasin ylös välillä haarakäyntiä, välillä sivuttain, miten helpoimmin pääsin. Sukset luistivat mieluummin taakse- kuin eteenpäin, mikä johtui pikemminkin unohtuneesta tekniikasta kuin pitovoiteen puutteesta. Erityisen tyytyväinen olin siihen, että minä, jolla on kaikkien talousjakkaroita korkeampien paikkojen kammo, selvitin mäet ja mutkat kaatumatta! ”Mene Munamies-asentoooooon….!” kuului siskon huuto takaani, kun viiletin mäkiä alas aurinkolasit huurussa.

Onneksi, ONNEKSI mäet olivat sen verran aukeilla paikoilla, että tuuli ei ollut nakellut kaarnaa ja risuja ladulle. Nimittäin n. 100 m ennen lenkin loppua, kun hiihtelimme tasamaalla puiden siimeksessä ja olin tyytyväinen itseeni, suksi tökkäsi kaarnaan ja lensin selälleni. En tiedä, miten on mahdollista lentää selälleen pitkiltä suksilta, mutta niin vain kävi. Löin takaraivoni kovaan latuun ja henki salpautui säikähdyksestä. Koska polveni eivät mene vanhoista urheiluvammoista johtuen kunnolla koukkuun, en pystynyt kampeamaan itseäni ylös sukset jalassa. Sisareni ja ohi kiitävä hiihtokansa pysähtyivät auttamaan suksia jaloista ja pääsin pinteestä. Kiitos, ystävälliset torniolaiset!

Hiihtoretken saldo: Näyttää siltä, että selvisin kaatumisesta säikähdyksellä. Takaraivo ei kipeytynyt, joskin päätä kyllä jomotti hieman, joten ehkä sain lievän aivotärähdyksen, ehkä en. Muita aivotärähdykseen viittaavia oireita ei tullut. Sen sijaan maanantaina kaulan ja niskan alueen lihakset olivat kuin kireä kauluri.  Nousu makuulta ylös oli tuskallista, samoin pään kääntäminen ja taivuttaminen mihin suuntaan tahansa teki kipeää. Jopa nieleminen tuntui hankalalta ja kipuna kaulan lihaksissa. Muut lihakset olivat ok, kiitos kuntosalitreenin, joten nähtävästi kaulan ja niskan lihakset jännittyivät kaatuessani, kuten lihaksilla on tapana. Hyvä niin, ehkä se suojasi pahemmalta pään iskeytyessä maahan. Nyt lihasjännitys tuntuu hieman lauenneen, joten ehkäpä jo huomenna lähden ainakin sauvakävelylle, jos en kuntosalille uskaltaudu. Keskiviikkona on vuorossa BodyBalance.

Aurinkoisia kevätkelejä kaikille! Varokaa laduille pudonnutta kaarnaa!

5.3.2011

%&@~! Arrrrrrrrghhhhhhh and February Update

Pulled-Muscle.com
Do I need to say more!  It just happend. I was happy zumbaing on Thursday and suddenly there was something  that felt like a kick on the side of my left calf. I didn't slip or lose my balance and this happened 40 minutes into the session. The Big Unpleasant Surprise: And snipping pain. And  the first aid. And the cold compressor. And elevation. And rest.

I have never experienced anything like this: calf strain or torn calf muscle. Oh dear, I am not laughing as nobody knows at the moment how long this takes to heal and when I am able to go back to my exercise plan.  The doctor just said to see how it goes and rest. Airy Fairy.

And what is the difference anyway with a rupture and distension? Just the other ends of the same thing I believe. On Thursday and Friday I couldn't put weight on my left foot at all and I was unable to stand straight. My calf was really really painful. I am not a happy bunny as I am still limping.

However thinking back to February I am pleased. I eventually won the battle against nasty flue bugs and finally felt well towards the end of the month. Back to the gym experience has been great and weight loss is happening on steady slow pace.  Now I have a bit of a challenge in March as frustration and disappointment are the words in my mind: How to keep positive regardless of my injury?

---
Edit: Maaretta - welcome to our blog!
Edit 2: Welcome you travellers in the Universal Blogland  from Finland, Great Britain, Sweden, Netherlands, Germany, New-Zealand, Italy, United States, Canada and Belgium

3.3.2011

Viikon kuva. Picture of the week.



Week 9, UK,Midlands
White clouds, +7C











Viikko 9, Oulu, Suomi, +3 C, aurinkoa, vesi tippuu katoilta, hyvät hiihtokelit!

Week 9, Oulu, Finland, +3 C, sunny, ice melting from the roofs, good weather for skiing!

2.3.2011

Helmikuu on mielessäin...

Mitä helmikuussa oikeastaan tapahtui? Mitä kirjoitin blogiin viime viikolla, mitä kuukausi sitten? Mitä päätin ja pitikö se? Mitä tein viime vuonna tähän aikaan, vuosi sitten, kymmeniä vuosia sitten? Millaisia olivat valintani?

Blogin linkkilistassa lukee Oulu. Linkki vie Google maps:iin, ja kun etäännyttää näkymää, näkee kohta Skandinavian ja sitten koko Euroopan, maailman. Noinko suuri Suomi on pinta-alaltaan? Euroopan suurvallat jäävät jälkeen ainakin erämaan määrässä. Siinä me olemme, suoraan Balttian yläpuolla. Onko se Latvian rannikko, joka näkyy upean sileänä ja avarana kallioreunana lentokoneesta? Ja Englanti kolmen (Oulusta Helsingin kautta neljän) tunnin lentomatkan ja kahden aikavyöhykkeen päässä lännessä, 0-vyöhykkeellä, klo 00:00 Greenwichin aikaa.

Ensimmäinen hieman laajempi kosketukseni Eurooppaan tapahtui 80-luvulla. Vuosina -82 ja -83 ajoimme porukalla läpi Euroopan ja parkkeerasimme Italiaan kuukaudeksi ja kahdeksi. Vuonna -84 Inter-Rail (vai onko se nykyään Interrail…) oli ”the must”.

Matkan alkajaisiksi istuimme kolme päivää yhteen menoon junassa ja pelasimme korttia, koska oikeastaan mitään muuta tekemistä ei ollut. Matkustimme junalla Oulusta Turkuun, sieltä laivalla Ruotsin puolelle, junalla läpi Etelä-Ruotsin ja Tanskan. Odottelimme Saksaan vievää lauttaa, toisella puolen suuntasimme Belgiaan ja jälleen lautalla yli vesien Englantiin. Se oli ensimmäinen kosketukseni saarivaltioon.

Kiersimme myös monta muuta maata matkan aikana. Keskeisimmät mietittävät asiat olivat: ehdimmekö junaan päästäksemme seuraavaan etappiimme, missä nukumme seuraavan yön, missä peseydymme, mistä löytyy raikasta ja ilmaista vettä keskellä Pariisia… Erityisesti mieleeni on jäänyt yö, jolloin koko interrailkansa makasi pitkällään Italiasta Itävaltaan menevän junan käytävällä, koska hytit olivat täynnä. Konduktööri kulki käytäviä yrittäen varoa astumasta päällemme. Keskellä yötä tulimme maiden rajalle ja jouduimme vaihtamaan junaa. Huonosti nukutun yön jälkeen ei olo ollut kaikkein aurinkoisin saapuessamme Wieniin. Maailma pieneni ja mieli piristyi kummasti, kun kuulin jonkun huutavan ”Hei, Merja! ”. Tuttava Oulusta oli eksynyt samaan kaupunkiin.

Junissa ja raja-asemilla riitti, kun vilautti Suomen passin kantta. Aah, Finland! Okay, okay! Tiukimmat olivat turvatoimeliaiden ilmeet Englannin satamaterminaalissa. Ja ainoa paikka, jossa rinkkamme tarkistettiin oli Tornion tulli, kun n. 130 km ennen koti-Oulua ylitimme viimeisen raja-aseman kävellen Haaparannan rautatieasemalta Tornion puolelle. ”Ai, te olettekin suomalaisia! No tarkistetaan nyt silti nuo rinkat, kun sisään asti tulitte.”

Moni asia on muuttunut noista ajoista (kuten kartat). Rajojen ylittäminen on sekä helpottunut että tiukentunut. Ihmiset, me kaikki, olemme tehneet valintoja. Joskus ajattelen, että olisipa se mukava lähteä autolla tai junalla Eurooppaa kiertämään! Mutta lähtisinkö silti? Se tuntuu niin kovin vaivalloiselta. Ja kalliilta. Mukavuudenhaluinen minäni ei ehkä haluaisi tehdä matkaa budjetilla, johon sisältyy yöpyminen rautatieasemalla tai hiusten peseminen huoltoaseman vessassa. ”Good old days” olivat mahtavia silloin, aivan varmasti, mutta tällä hetkellä, tässä iässä, tässä elämäntilanteessa – hmmm… Aikuisten Interrailista voi lukea kolumnin ja kommentteja vaikkapa tältä Osmo Soininvaaran palstalta.

Tarkoitukseni oli tehdä lyhyt raportti helmikuulta, mutta taisin eksyä aika kauas aiheesta. Vai eksyinkö? Helmikuu ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan (työtä, harrastuksia, selityksiä…) painonhallinnan suhteen, mutta liikunnan ilopilkku on, että olen tänään nostanut kuntosalilla 11.2.11 Kuntosaliohjelma-päivityksessä aikomani painot rintalihas (pectoralis) -laitteessa 25 kg:een ja tehnyt kolme kymmenen toiston sarjaa. Lisäksi tein pystypunnerusta Smith-tangolla 3 x 10 x 6,25 kg, ja se tuntui helpolta huolimatta siitä, että kaaduin eilen työpaikan jäätyneillä portailla ja venähdytin olkapääni. Jeee!

Pointtini on, että elämä on täynnä valintoja, joka hetki. Vuonna -84 valintani oli Inter-Rail, ja sen muisteleminen valokuvia tutkimalla oli miellyttävän rentouttavaa. Se oli valintani tänään. Muista valinnoista taidan kirjoittaa toisella kertaa.