31.1.2016

Ruokaan sopiva elokuva

”Minulle ruoka ei ole vain ruokaa: se on aistielämys, joka antaa energiaa keholle ja täyttymystä mielelle.”

Eräänä viikonloppuna tammikuun alkupuolella mieleni teki valmistaa jotain oikein hyvää ruokaa. Kuolan jo valuessa suupielistä otin esille tv:n ohjelmatiedot ja petyin: sinä iltana ei mennyt mitään tarpeeksi pitkää ja tarpeeksi hyvää elokuvaa, johon hitaasti nautiskeltua, makunystyröitä hivelevää ruokaa ja sen eteen nähtyä vaivaa kannattaisi tuhlata. Mikä neuvoksi? Kävelin paukkupakkasessa kaupungin halki pizzeriaan ja hain pizzan. Se oli sopivan suuruinen kooltaan ja tarpeeksi vaatimaton kyydittämään sen illan tv-ohjelmia.

Tuolla hetkellä tajusin, että samalla tavoin olin toiminut niin kauan kuin muistin. Siinä missä jotkut valitsevat leffaseuraksi limpparia ja popcornia, minä valmistelen itselleni illallisen jälkkäreineen kaikkineen (jos elokuva on tarpeeksi pitkä). Järkyttävää! Miten en sitä aiemmin ole tiedostanut?

Tämän postauksen alussa oleva teksti on lainaus omasta kirjoituksestani tässä blogissa helmikuussa 2011. Olen tekstissä miettinyt, mitä ”syöminen on psykologiaa” tarkoittaa minulle itselleni. Tekstin lopussa olen listannut vinkkejä mielitekojen hallintaan – sellaisia, jotka ovat toimineet itselläni. Olen edelleen sitä mieltä, että tuo lista on juuri minulle sopiva ja se toimii, jos sitä noudatan. Sillä tuolle tv-ruokatarjoilulle täytyy tehdä jotain – keksiä kevyitä, mutta tarpeeksi houkuttelevia vaihtoehtoja elokuvista nauttimiseen. Sillä ruoka ei ole minulle vain ruokaa, se on aistielämys ja sellaisena sen haluan säilyttää. Hyvä elokuva + hyvä ruoka = tuplanautinto :-)

Ystäväni ja blogikollegani MerjaUK julkaisi aiemmin tänään tässä blogissa hauskan kirjoituksen siitä, mitä hän on oppinut koiraltaan – kannattaa lukea, sillä koiralla, Peppylla, ei ole iso takamus! MerjaUK:n innoittamana aloin miettiä, mitä minä olen oppinut ylipainoisilta kissoiltani. No ainakin sen, että sopiva määrä lepoa ja leikkiä (liikuntaa) on hyväksi. Ja että kannattaa venytellä aina herätessä. Olenkin ottanut tavaksi, että aamuisin, ennen kuin nousen vuoteesta, venyttelen kuin kissa, ojentaudun niin pitkäksi kuin pystyn, päästä varpaisiin. Se tekee hyvää!

Aurinkoisia helmikuun päiviä, omien tapojen tiedostamista ja keveitä elokuvanautintoja!
t. MerjaFIN


 


What have I learnt from my dog

Peppy lives an active life and she seems to be able to make sensible choices for her life much better than I do. She likes her routines that help her to maintain her healthy lifestyle; it doesn't matter what kind of weather it is or day of the week, she follows the plot. Although she doesn't  get overly upset if due to changed circumstances e.g. her significant humans have an unpredictable influence on her everyday life, when things are again different than a day before. Peppy has a stoic or even Buddhist mind set; she is rather positively curious about things that she encounters and doesn't dwell on changes.

Peppy stretches many time during the day and always after waking up. She is always ready to have a walk outside and has a regular habit of exercising also indoors. Peppy doesn't overeat but enjoys her treats with moderation. She doesn't drink too much or eat chocolate. She visits her doctor (vet) regularly and has beautification  appointments for her nails and hair in her diary.  Peppy sleeps enough and takes herself to bed when tired even earlier that her humans if she feels like that.

Peppy makes a positive impact on the world around her. Peppy doesn't have a big bum.




17.1.2016

Photo of the Month, UK

What a surprise it was today! '... I wasn't expecting that....'





16.1.2016

Kuukauden kuva, Suomi

Vuonna 2016 käynnistämme kuukauden kuva -postaukset.

Tammikuun Suomi-kuvat tulevat Oulun kävelykadulta Rotuaarilta, tarkemmin sanottuna Kirkkokadulta läheltä Saaristonkadun risteystä. Tämä päivä on ollut vähätuulinen ja mittari näyttää miellyttävät -14 C.

Mukavia pakkasia!
t. MerjaFIN




3.1.2016

Younger than tomorrow older than yesterday

We have two calendars, old fashioned 'write with a pen' calendars; one in Finland and one in the UK. They are empty at the moment. We'll see how they  look at the end of the year.

I will be happy if my calendar will be tatty and full of scribbles documenting my journey to my healthier life.

Happy New Year to all of us!