Saamattomuutta ja apatiaa ja vähän uutta

Syksy on ollut kiirettä, stressiä ja lamaannusta. Viime viikolla satanut ensilumi hieman piristi, mutta eiköhän sekin kohta sula pois. Pahinta on liukkaus. Mieluummin pimeää kuin liukasta.

Yksi uusi harrastus on tullut liikunnan puolelta: rivitanssi. Olen haaveillut sen kokeilusta jo pitkään, mutta peruskursseja on harvassa. Viime keväänä niitä kyselin ja onneksi tanssinopettaja muisti kyselyni ja lähetti alkusyksystä sähköpostilla tiedon, että uusi kurssi on alkamassa. Menin sinne sitten minäkin ja kyllä on ollut mukavaa! Ja se musiikki - kovasti tykkään countrysta. Koreografiat eivät kovin hyvin tahdo pysyä päässäni, takapuolen lihakset jumittuvat viimeistään tunnin puolivälissä, mutta mukavasti hiki tulee ja syke nousee ainakin minulla. Treeni tapahtuu tanssisalissa ja olen ainoa, jolla on salikamppeet päällä. Suurin osa tanssii farkuissa, enkä kyllä ymmärrä, miten jaksavat. Pelkkä ajatus raskaista ja kuumista farkuista hirvittää. Ehkä niillä muilla ei tule lainkaan hiki... Tämän rivitanssikurssin järjestää North-Hill Country Dancers.

Mitähän muuta... joo... käytiin ystävän kansaa pizzalla: hän söi savuporoa, minä jauhelihaa. Da Mario on Oulun vanhin pizzeria (tänä vuonna 30 vuotta). Pieni paikka, aina täynnä, erinomaiset pizzat. Suosittelen. Kun tynnyreinä poistuimme pizzeriasta pystyen tuskin hengittämään, päätimme liittyä loppukuuksi Lihattoman lokakuun viettäjiin. Että mikäkö se on? Tästä selviää (ei tarvitse kirjautua Facebookiin): Lihaton lokakuu. Tuolta Facebook-sivulta muuten löytyi minulle uusi tuttavuus, jota on varmaan pakko kokeilla: hernerouhe. Googlasin tuotetta ja löysin tällaisen reseptin, joka ei vaikuta lainkaan pahalta: hernerouhe-kasvispihvit.

Ja lopuksi yksi reet petite :-)
MerjaFIN