31.5.2011

Uusia kokemuksia ja kipeitä varpaita

Olipas mielenkiintoinen liikuntaviikko!

Ma 23.5. juoksu 40 min.
Ti 24.5. juoksu 30 min. (myrskytuulessa ja rankkasateessa)
To 26.5. juoksu 30 min.
Pe 27.5. hohtokeilailu 1,5 t
La 28.5. pihatalkoot 1,5 t ja irkkutanssikunssi 2 t
Su 29.5. irkkutanssikurssi 2 t

Ja noista lajeista tietysti mielenkiintoisin oli irkkutanssi.

Picture this: Olet reippaasti keski-ikäinen ja reippaasti ylipainoinen, etkä ole koskaan harrastanut balettia tai muuta varpailla liikkuvaa meininkiä, ja tehtäväsi on viettää kaksi tuntia kahtena perättäisenä päivänä lähes pelkästään varpaillasi hyppien.

Siitä oli kuulkaa hellurei ja hellät tunteet kaukana!

Tiesin, että painajainen oli alkanut, kun tanssinopettaja näytti ensimmäiset askeleet: nilkat sirosti ojennettuina, lähtö balettiasennosta, hyppy ilmaan ja paluu takimmaisen jalan varpaille, kantapäät eivät kosketa maata ja hyppyaskeleissa ne hipovat pakaraa (paitsi minulla...). Toisinaan jalat kiertävät etukautta, toisinaan takakautta, toisinaan hypähdellään eteenpäin, toisinaan taakse tai sivulle. Ja koko ajan varpailla, tottakai. No, oli siellä välissä sellaisiakin tansseja, joissa käveltiin.

Mutta ei siinä vielä kaikki: lisäksi piti opetella koreografiat. Ja minä kun en mene edes zumbaan, koska sekoan aina askeleissa. Tässä piti omien askelten lisäksi muistaa, milloin vaihdetaan paikkaa parin kanssa, milloin pyöritään oman ja milloin naapurin parin kanssa, milloin myötäpäivään, milloin vastapäivään ja milloin milläkin otteella.

Mukana oli porukkaa teini-ikäisistä vähän vanhempaan. Minä olin vanhin, mutta ei se menoa haitannut. Osalla oli oikeaoppiset, pehmeät irkkutanssitossut, suurin osa oli sukkasillaan, kuten minä. Sehän se tuskaa olikin. Kahden tunnin varpailla pomppimisen jälkeen lauantaina jalkaterät ja nilkat olivat muusina, mutta urhoollisesti menin paikalle myös sunnuntaina. Loppupäivä menikin sitten miten kuten köpötellessä jalat tönkköinä.

Kaloreita hommassa kului kiitettävästi: n. 800 kcal molempina päivinä. Eka päivänä tosin alkoi fysiikka pettää pitkässä ja vauhdikkaassa tanssissa. Jouduin jättämään viimeisen kierroksen väliin, kun syke viiletti yli laskennallisen maksimin. Mutta huohottivat siinä kyllä muutkin.

Harjoittelimme céilí-tanssia: kolme reel- ja yhden jig-tanssin.Vauhtia ja yhteentörmäyksiä piisasi, mutta välillä tanssi oli ihmeen sujuvaa. Ja mikä tyydyttävintä: opin jopa koreografiat! Kummallista oli sekin, että vaikka askeleet eivät nyt aivan oikeaoppisesti opettajan tahdon mukaan pakaroita hiponeetkaan, varvastelin ja hypähtelin uskollisesti sen minkä pystyin tanssit läpi. Opin jopa näpsäyttämään jalan kivasti toisen jalan sääreen hyppyaskelten aluksi. 

Oulussa ei irlantilaista tanssia pysty harrastamaan, mutta tuumin, että syksyllä voisi kokeilla sen korvikkeena country-tanssia, joka myös on pitkään kiinnostanut. Oulun country-tanssiseura North-Hill Country Dancers järjestää syksyllä rivitanssin peruskurssin yhdessä Oulu-opiston kanssa. Laitanpa harkintaan.

Ja lopuksi esimerkki yhdestä tanssista, jonka opettelimme: An Rince Mor. Näillä naisilla meno on ehkä hieman sutjakampaa kuin meidän alkeisporukallamme. Mutta hauskaa yhtä kaikki!




p.s. Tuo video näyttää vähän tökkivän, joten tässä suora linkki YouTubeen. Tökkii se välistä siinäkin, mutta selaimen päivittäminen näyttää auttavan.
MerjaFin

26.5.2011

LeijonaKärpät

LeijonaKärppiä juhlittiin Oulussa 25.5. oikein 30 000 kansalaisen voimin. Olin sukulaisen tyttärelle lapsenlikkana paikalla ja niinpä ehdin kuvailla muutaman jalkoja kivistävän tunnin aikana pienen koosteen, joka päättyi mukavasti sisätiloihin :-)

video

Viikon kuva. The Picture of the Week


Vk 21 / week 21

Oulu, Finland +12 C
Toukokuun auringonlasku / Sunset in May

video

St Pancras, London
Midlands, UK
Partly cloudy +18 C

23.5.2011

A Spitting Image of Me.

I went to my colleague's wedding and at the evening reception  there was a cartoonist entertaining the guests. It is amazing how quickly this talented artist captured the main features of the model and drew a  funny caricature of them.

Yes this is me: these are my thin lips, big ears, high eye brows, round nose and cheeks, long eye lashes  and short hair. I love my long ear rings and new flower fascinator  in my hair. And yes - genuinely I am a happy person  who likes a good laugh. I could say that I am fairly confident with myself as I didn't mind too much the other wedding guests laughing and giggling at me whilst the artist finished his work. It was slightly uncomfortable to model in front of the crowd but it was  because I didn't know what kind of image the cartoonist will reveal.

This is what I have been thinking about lately: Is my outer image reflecting my inner image?  Am I the same in and out? I know that my search for a healthier life-style, slimmer and stronger me comes from a conflict between  how I am and how I would like to be. However this contradiction in life can be a catalyst  and  motivator to move on.

My life has been full of all  sorts lately. And when these "all sorts"  have been full and greedy it has eaten my time and energy and I find it hard to concentrate on my general well being issues. Time management is about energy management. To nurture my energy level is important and as one theory says, 'strategic disengagement allows recovery'. All aspects of life which support physical strength and emotional well being and which will widen the inner perspective and thinking are equally important. For me at the moment this means  a continuous effort to get better at balancing work and leisure +  being disciplined but nurturing  flexibility.

19.5.2011

Hellurei, hellurei - siinä on paikka, mikset jo lauo!

Sitä minäkin olen kysynyt itseltäni jääkiekko- ja Euroviisu-huuman melskeessä. Siis että miksi välillä on niin vaikeaa pudottaa painoa ja harrastaa liikuntaa? Laukoisi vain menemään ja siinä se. Siitä enemmän tekstin lopussa.

Minulla oli nettiyhteys poikki viikon verran ja tässä tulos: tavallistakin sekaisempi blogisoppa erilaisia ajatuksia, jotka oli "pakko" saada sanoa...

Oli kuulkaa melkoista menoa raitilla, kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden. Ympäristön huudoista olisi saattanut laskea Suomen maalit, vaikka tv ei olisikaan ollut auki. Ja sitten alkoi rumba! Kansa vaelsi Oulun Kauppatorille, sekaääniset mieskuorot lauloivat "Ihanaa, Leijonat, ihanaa!" ja vienoäänisemmät, mutta ei yhtään hiljaisemmat naiskuorot säestivät. Autot huudattivat torviaan ja ääntä piisasi. Juhlintaa kesti aamuun asti.

Leijonissa pelasi kuusi Kärppää, ja tottahan oululaiset ovat ylpeitä.  "Poika" tulee lauantaina Ouluun, mutta pääjuhlista opittuna tapahtuma on alkoholiton...


Mutta sitten tuohon laukomiseen. Miksi painonhallinta on niin vaikeaa? - Sehän on vain matematiikkaa, totesi EasyLife Control -ryhmän ohjaaja. Sitä se juuri on. Jos matikka on hallussa, laihtuminen on taattu. Vaikka olisi lukenut lyhyen matikan lukiossa, kuten minä.

ELC-ryhmässä laadimme itsellemme kartan siitä, mikä itse kunki kohdalla vaikuttaa onnistumiseen ja mitkä asiat juuri minua voisivat auttaa siinä vaiheessa, kun onnistumisen tekijät ovat uhattuina. Tässä on minun karttani:


Painonpudotuksen suhteen voin jälleen todeta, että onneksi kesäkuun 12. päivään on vielä aikaa...

Sitä odotellessa paluu rauhoittavaan Suomen Euroviisu-kappaleeseen:


 MerjaFIN

10.5.2011

Kun mikään ei riitä

On niin paljon ajatuksia. Niin paljon toiveita, unelmia, tavoitteita. Niin paljon tekemistä, lukemista, kirjoittamista ja maalaamista, jumppaamista ja juoksemista, työtä, kodinhoitoa ja lepoa. On tämä blogi ja se toinen ja kolmas. On Facebook ja sosiaalisen median maailma jatkeena kahvipöytäkeskusteluille. Enkä edes mainitse niitä silppuria odottavia papereita, joita on tullut vuosien kuluessa kerättyä...

Onneksi työnantaja päättää, milloin pitää tehdä töitä. Mutta kuka päättäisi vapaa-ajan priorisoinnista puolestani?

Talvella kuljin akvarellimaalauskurssilla ja kirjoittajaryhmässä, lenkillä, kuntosalilla ja jumpassa. Lukemista, kirjoittamista ja nettiä on tullut harrastettua. Kamera on lähes aina mukana  kuvatärppien toivossa. Joskus voi vahingossa kuvata vaikka keijun, kuten tässä otoksessa :-D





Teranika on ekokeiju. Hän auttaa maapalloa voimaan hyvin. Hänen pukunsa on ruohonvihreä, silmänsä maanruskeat, hiuksensa merensiniset ja suunsa ruusunpunainen. Hän löytyi tätini pottupellolta Kemistä ja tapasin hänet uudelleen Haiputaalla.
Teranika = earth's victory (kelttiläinen nimi)

p.s. Haiputaalle päätyy, jos on menossa Hailuotoon, mutta bussi ei kulje ja päättääkin sen sijaan mennä Haukiputaalle.






Viikonloppuna pesin olohuoneen ikkunat ja silitin niihin Haaparannan Ikeasta ostamani kesäverhot. Viininpunainen talvi vaihtui limekukkaiseen kesään. Sitten loppui ikkunanpesuaine, joten muut ikkunat saavat odottaa. Pienen kerrostaloterassini humalan kuivuneet varret riivin myös alas, tyhjensin lopultakin talvikanervat ruukuista ja haravoin riipimiseni tulokset roskiin. Sitten huomasin, että yksi olohuoneen ikkuna ei ollutkaan niin täydellinen kuin olin kuvitellut. Onneksi ikkunanpesuaine ehti loppua - ehkä unohdan epätäydellisen ikkunani viikon aikana... Mutta se muu kevätsiivous... Ehtisikö sen tehdä loppuun ensi viikonloppuna? Jos oikein yrittäisi? Siivoaisi kaapit ja kaikki? Vaikka eihän sitä kesää kaapissa vietetä...

Onneksi akvarelli- ja kirjoittajaryhmä loppuivat kesän ajaksi - jää enemmän aikaa muulle. Tosin netissä sitä kuluu liikaa, aikaa. Minulla on myös tavoitteena lukea kaikki Sujata Masseyn Rei Shimura -dekkarit kesään mennessä (ovat lainassa eräältä ystävältäni). Ja kirjakaappi kerää kirjoja, jotka odottavat lukemista... Pitääkin muistaa käyttää kirjakerhon bonusraha ennen kuin se vanhenee...

Tänään kävin lenkillä ja huomenna menen myös. Onneksi eräs ystäväni muutti lähistölle, joten voimme hioa kuntoa yhdessä. Kuntosalin vuoro tulee myös jossain välissä. Iskias ei vaivaa juostessa, mutta istuessa se iskee inhottavasti.

Onko mahdollista... voisiko olla niin, että kaiken mahdollisen hamuaminen altistaa rytmihäiriöille? Aivan varmasti!

Mutta mitä voi tehdä, kun haluaa harrastaa kaikkea yhtä aikaa? Miten voi valita, kun mikään ei riitä?!

t. MerjaFIN

P.S. Rekisteröidyin HeiaHeia!-palveluun ja kirjaan sinne hikiliikunnan lisäksi myös kissankävelytykset ja kirjoittamissessiot sun muut puuhat.

9.5.2011

Picture of the Week. Viikon kuva

Vk / week 19





Oulu, Finland
Aurinkoista / sunny, +13 C















Week 19
Midlands, UK
+ 19, Light Rain Showers

4.5.2011

Kinesteettistä kinesistä

Kinestesia, kinesteettinen aisti, liiketunto, liikunta-aisti

Kinesis-sana tarkoittaa liikettä. Siitä lienee peräisin kinesis-harjoittelumuodon nimi.

Kinestesia liitetään myös oppimiseen. Alla olevat tulokset sain, kun tein VAK-testin. Tuloksen tiesin oikeastaan jo ennakkoon, sillä erinäisiä oppimistyylitestejä on tullut vuosien mittaan tehtyä. Oman testini tulokset ovat hyvin rinnastettavissa myös muihin vastaaviin oppimistesteihin. Tulos on aina sama: olen ensisijaisesti kokeilemalla oppiva. Kokeilen ensin ja luen ohjeet vasta, jos kokeilu ei auta. Poikkeuksena ovat Ikean huonekalut, joiden kokoamista auttaa päinvastainen järjestys huomattavasti... Oppimistapaansa voi siis myös kehittää :-) Siitä huolimatta menen mielelläni konkreettisen välineen (kuten tietokone) ääreen, kokeilen ja etsin. Sormet muistavat.

Olen siis:
30% - Visuaalinen
koti ja työpöytä järjestyksessä - pitää väreistä ja kauniista vaatteista, nauttii esteettisestä ympäristöstä - haluaa asioista kokonaiskuvan - hahmottaa maiseman yksityiskohdat ja niiden suhteet - kärsimätön kuuntelija - pyrkii auttamaan selostusta käsillä - hyvä ryhti - katsoo usein ylös

25% - Auditiivinen
etenee kohta kohdalta loogisesti ja järjestyksessä - tärkeää, mitä kuulee - auditiivinen ihminen käyttää tarinoita, aloittaa selittämällä laajasti taustaa ja etenee yksityiskohtaisesti ja seikkaperäisesti - hyvä kirjoittaja ja mahdollisesti myös hyvä puhuja - keskinopea puhe - kohtalaisen rento - vähän eleitä - ei liiku paljon

45% - Kinesteettinen
tunne ja liike tärkeitä - haluaa osallistua aktiivisesti ja tehdä ja kokeilla itse ja saada tuntuman asiaan - ei jaksa pitkään istua yhdessä paikassa ja kuunnella - tärkeää ilmapiiri ja ihmiset, viihtyminen - vastaanottajana ei tärkeää, missä järjestyksessä asiat esitetään, kunhan vaihtelua, miellyttävä ympäristö ja mukavat ihmiset, osallistumisen mahdollisuus - esiintyjänä: luonteva, rento, liikkuu ja elehtii paljon, käyttää mukavia ja rentoja asuja, puhetyyli melko hidas, mutta vaihteleva, ääni matala, saattaa huokailla

VAK-testin tarjonneelta sivulta löytyi myös muita kivoja testejä.

Edellä oleva pohdinta johtuu siitä, että tein sunnuntaina kinesis-treenin kuntosalilla. On se vain rankkaa hommaa! Koko kroppa joutuu käyttöön ja yhden puolituntisen aikana voi kaloreitakin kulua enemmän kuin tunnin lenkillä. Suosittelen!

Ai niin - olen yllättänyt itseni ilmoittautumalla irkkutanssikurssille! Oulussa kulttuuritalo Valveella järjestetään céilítanssikurssi toukokuun lopussa. Koskaan en ole irlantilaisia tansseja kokeillut, mutta kerta se on ensimmäinenkin - ja valinta se on sekin - ja uuden oppimista kinesteettisen oppimistyylin avulla.

Ed. oleva linkki ei viittaa tuohon nimenomaiseen Valveen kurssiin, mutta laitoin sen, koska siinä on kiva ja havainnollinen video. Valveen tanssikurssitiedotteen löysin vain Facebookista, jossa sitä mainostaa The Irish Festival of Oulu.

Ja mikäpä tähän kohtaan paremmin sopisi kuin kappale irlantilaista laulua ja tanssia :-)

1.5.2011

Hiljaiseloa ja rytmin etsintää

No niin.

Pääsiäinen on vietetty ja vappukin kohta takana. Tyypillinen oululainen vappusää: aluksi lupaavaa aurinkoa, sitten räntää, tuulta ja nyt rakeita. Oluset otettiin kauppatorin patiolla, kärkkärit syötiin ja munkkikahvitkin tuli nautittua. Vappukulkue lyhenee vuosi vuodelta, ei kiemurtele enää käärmeenä katuja pitkin, ei kuulu torvisoittoa eikä marssilaulua. Juhlatunnelmaa tuntuu riittävän vain haalaripukuisilla. Entinen kaikenikäisten työläisten ja teekkareiden juhla on nyt opiskelevan nuorison festari. Jos eduskuntavaalit olisi pidetty vasta vapun jälkeen, olisiko se tuonut hieman enemmän voimaa ja vilskettä kehiin? Tämä näin kulkueiden ja puolueiden ulkopuolisen henkilön näkökulmasta katsottuna.

Kahden viikon hiljaiselo lenkkirintamalla päättyi torstaina, kun kävin juoksukoulun 45 min. lenkillä. Muut menivät lujaa, minä jäin heti pari minuuttia jälkeen, kun hissuttelin hitaasti, itselleni sopivaa vauhtia. Koko lenkin silti juoksin ja olen tyytyväinen, että jaksoin. Rytmihäiriöt alkavat olla normaalilla pompottelutasolla, kun muistaa ottaa iisisti ja levätä riittävästi. Sen sijaan iskias jäytää ikävästi vasenta jalkaa, vihloo pitkin säären reunaa ja kiertää jalkapohjan alle. Ei mikään uusi vaiva sekään.



















Juhlat ja liikkumattomuus ovat olleet turmiollisia paitsi kunnolle myös painolle. Nyt pitäisi saada mämmi- ja munkkikilot pudotettua. Onneksi kesäkuun 12 päivään on vielä aikaa... Siihen mennessähän lupasin laihduttaa 6 kg.


Hyvää vapun jälkeistä aikaa!