Uusia kokemuksia ja kipeitä varpaita

Olipas mielenkiintoinen liikuntaviikko!

Ma 23.5. juoksu 40 min.
Ti 24.5. juoksu 30 min. (myrskytuulessa ja rankkasateessa)
To 26.5. juoksu 30 min.
Pe 27.5. hohtokeilailu 1,5 t
La 28.5. pihatalkoot 1,5 t ja irkkutanssikunssi 2 t
Su 29.5. irkkutanssikurssi 2 t

Ja noista lajeista tietysti mielenkiintoisin oli irkkutanssi.

Picture this: Olet reippaasti keski-ikäinen ja reippaasti ylipainoinen, etkä ole koskaan harrastanut balettia tai muuta varpailla liikkuvaa meininkiä, ja tehtäväsi on viettää kaksi tuntia kahtena perättäisenä päivänä lähes pelkästään varpaillasi hyppien.

Siitä oli kuulkaa hellurei ja hellät tunteet kaukana!

Tiesin, että painajainen oli alkanut, kun tanssinopettaja näytti ensimmäiset askeleet: nilkat sirosti ojennettuina, lähtö balettiasennosta, hyppy ilmaan ja paluu takimmaisen jalan varpaille, kantapäät eivät kosketa maata ja hyppyaskeleissa ne hipovat pakaraa (paitsi minulla...). Toisinaan jalat kiertävät etukautta, toisinaan takakautta, toisinaan hypähdellään eteenpäin, toisinaan taakse tai sivulle. Ja koko ajan varpailla, tottakai. No, oli siellä välissä sellaisiakin tansseja, joissa käveltiin.

Mutta ei siinä vielä kaikki: lisäksi piti opetella koreografiat. Ja minä kun en mene edes zumbaan, koska sekoan aina askeleissa. Tässä piti omien askelten lisäksi muistaa, milloin vaihdetaan paikkaa parin kanssa, milloin pyöritään oman ja milloin naapurin parin kanssa, milloin myötäpäivään, milloin vastapäivään ja milloin milläkin otteella.

Mukana oli porukkaa teini-ikäisistä vähän vanhempaan. Minä olin vanhin, mutta ei se menoa haitannut. Osalla oli oikeaoppiset, pehmeät irkkutanssitossut, suurin osa oli sukkasillaan, kuten minä. Sehän se tuskaa olikin. Kahden tunnin varpailla pomppimisen jälkeen lauantaina jalkaterät ja nilkat olivat muusina, mutta urhoollisesti menin paikalle myös sunnuntaina. Loppupäivä menikin sitten miten kuten köpötellessä jalat tönkköinä.

Kaloreita hommassa kului kiitettävästi: n. 800 kcal molempina päivinä. Eka päivänä tosin alkoi fysiikka pettää pitkässä ja vauhdikkaassa tanssissa. Jouduin jättämään viimeisen kierroksen väliin, kun syke viiletti yli laskennallisen maksimin. Mutta huohottivat siinä kyllä muutkin.

Harjoittelimme céilí-tanssia: kolme reel- ja yhden jig-tanssin.Vauhtia ja yhteentörmäyksiä piisasi, mutta välillä tanssi oli ihmeen sujuvaa. Ja mikä tyydyttävintä: opin jopa koreografiat! Kummallista oli sekin, että vaikka askeleet eivät nyt aivan oikeaoppisesti opettajan tahdon mukaan pakaroita hiponeetkaan, varvastelin ja hypähtelin uskollisesti sen minkä pystyin tanssit läpi. Opin jopa näpsäyttämään jalan kivasti toisen jalan sääreen hyppyaskelten aluksi. 

Oulussa ei irlantilaista tanssia pysty harrastamaan, mutta tuumin, että syksyllä voisi kokeilla sen korvikkeena country-tanssia, joka myös on pitkään kiinnostanut. Oulun country-tanssiseura North-Hill Country Dancers järjestää syksyllä rivitanssin peruskurssin yhdessä Oulu-opiston kanssa. Laitanpa harkintaan.

Ja lopuksi esimerkki yhdestä tanssista, jonka opettelimme: An Rince Mor. Näillä naisilla meno on ehkä hieman sutjakampaa kuin meidän alkeisporukallamme. Mutta hauskaa yhtä kaikki!

p.s. Tuo video näyttää vähän tökkivän, joten tässä suora linkki YouTubeen. Tökkii se välistä siinäkin, mutta selaimen päivittäminen näyttää auttavan.
MerjaFin