to 5.4. kuntosali
pe 6.4. sauvakävely
la 7.4. sauvakävely
su 8.4. sauvakävely + kuntosali
ma 9.4. kuntosali + sauvakävely
ti 10.4. kuntosali + kävely
ke 11.4. kuntosali + kotijumppa
to 12.4. kuntosali + sauvakävely
pe 13.4. pyöräily
9 päivää ja 14 treeniä. Oikein hyvä aloitus kohti kohenevaa kuntoa ja alenevaa painoa. Ehkä vähän yksipuolista lajien suhteen, mutta olen tyytyväinen.
Painonpudotus on ollut aika takkuista viime kuukausina, mutta ei anneta sen vaikuttaa. Pääsiäisen tsemppikuurin innoittamina teimme MerjaUK:n kanssa yhteisen sopimuksen, jonka julkistan tässä ja nyt, tiedoksi kaikille:
Karistamme molemmat 10 kg heinäkuun puoliväliin mennessä.
Aika alkaa nyt.
Ja teille epäilijöille sanon, että epäilyksenne on oikeutettu :-) Kuinka monta aloitusta onkaan tullut jo tehtyä, kuinka monta kiloa pudotettu ja saatu takaisin. Onneksi ei läheskään kaikkea pudotetuista 30:stä, mutta riittävästi kuitenkin. Nyt ne kilot on tarkoitus karistaa. Painokäyriä ja ruokavalioita laitan blogiin, jahka ehdin (loppuviikko on yhtä ympäripyöreää työtä ja koulutusta). Ehkä Meekunmaukkaatkin saa jonkun uuden reseptin.
Mutta elämässä pitää olla muutakin. Viikonlopun aikana olen tuskaillut ja ilakoinut digikuvauskurssilla. Kurssin innoittamana muokkasin valokuvaa, jonka otin Hartaanselällä uiskentelevista joutsenista. Laitan tähän sekä alkuperäisen että käsitellyn. Kuvien kanssa leikittely on hauskaa, kun on digitaaliset apuvälineet :-)
Oikein aurinkoisia treenikelejä!
Toivottaa MerjaFIN
Intoa ja voimia ruokavalioponnisteluihin! Tulokset auttavat eteenpäin!! Muistathan kuitenkin, että ystävänä sinä olet yhtä arvokas joka painollasi. - Tuula
VastaaPoistaTavoite on kova, siis voimia sen saavuttamiseen (ilman ylikuntoa).
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta, Tuula ja Leena!
VastaaPoistaMietin ihan vasta tuota ponnisteluasiaa ja tulin siihen tulokseen, että kuntosali on ainoa, jossa pyrin tekemään rankimman mukaan eli vetämään itseni sietokyvyn äärirajoille. Lenkit ja erilaiset ryhmäliikunnat yms., joissa vuosien varrella olen paljon ollut mukana, soittavat sisäisiä hälytyskelloja: vaara, vaara! Niissä hyvin harvoin vedän itseni aivan loppuun. Jokin pelko lienee taustalla. Tai ehkä se johtuu nuoruuden kilpaurheilusta, jossa aina piti vetää viimeiseen asti verenmaku suussa. Ehkä se on sitä. Ja jos lenkillä väsähtää, sieltä ei pääse pois samoin kuin kuntosalilaitteesta. Tai siitä, että vuosi sitten juoksukoulun lenkillä tuli pahoja rytmihäiriöitä, joita kesti pitkin kevättä. Ehkä näistä tai muista syistä. Ts. ponnistelen sen, minkä jaksan ja mikä tuntuu hyvältä, kuitenkin eteenpäin. Se on elävän mieli.
Kiva, kun jaksatte kommentoida!
t. MerjaFIN