Helmikuu on mielessäin...

Mitä helmikuussa oikeastaan tapahtui? Mitä kirjoitin blogiin viime viikolla, mitä kuukausi sitten? Mitä päätin ja pitikö se? Mitä tein viime vuonna tähän aikaan, vuosi sitten, kymmeniä vuosia sitten? Millaisia olivat valintani?

Blogin linkkilistassa lukee Oulu. Linkki vie Google maps:iin, ja kun etäännyttää näkymää, näkee kohta Skandinavian ja sitten koko Euroopan, maailman. Noinko suuri Suomi on pinta-alaltaan? Euroopan suurvallat jäävät jälkeen ainakin erämaan määrässä. Siinä me olemme, suoraan Balttian yläpuolla. Onko se Latvian rannikko, joka näkyy upean sileänä ja avarana kallioreunana lentokoneesta? Ja Englanti kolmen (Oulusta Helsingin kautta neljän) tunnin lentomatkan ja kahden aikavyöhykkeen päässä lännessä, 0-vyöhykkeellä, klo 00:00 Greenwichin aikaa.

Ensimmäinen hieman laajempi kosketukseni Eurooppaan tapahtui 80-luvulla. Vuosina -82 ja -83 ajoimme porukalla läpi Euroopan ja parkkeerasimme Italiaan kuukaudeksi ja kahdeksi. Vuonna -84 Inter-Rail (vai onko se nykyään Interrail…) oli ”the must”.

Matkan alkajaisiksi istuimme kolme päivää yhteen menoon junassa ja pelasimme korttia, koska oikeastaan mitään muuta tekemistä ei ollut. Matkustimme junalla Oulusta Turkuun, sieltä laivalla Ruotsin puolelle, junalla läpi Etelä-Ruotsin ja Tanskan. Odottelimme Saksaan vievää lauttaa, toisella puolen suuntasimme Belgiaan ja jälleen lautalla yli vesien Englantiin. Se oli ensimmäinen kosketukseni saarivaltioon.

Kiersimme myös monta muuta maata matkan aikana. Keskeisimmät mietittävät asiat olivat: ehdimmekö junaan päästäksemme seuraavaan etappiimme, missä nukumme seuraavan yön, missä peseydymme, mistä löytyy raikasta ja ilmaista vettä keskellä Pariisia… Erityisesti mieleeni on jäänyt yö, jolloin koko interrailkansa makasi pitkällään Italiasta Itävaltaan menevän junan käytävällä, koska hytit olivat täynnä. Konduktööri kulki käytäviä yrittäen varoa astumasta päällemme. Keskellä yötä tulimme maiden rajalle ja jouduimme vaihtamaan junaa. Huonosti nukutun yön jälkeen ei olo ollut kaikkein aurinkoisin saapuessamme Wieniin. Maailma pieneni ja mieli piristyi kummasti, kun kuulin jonkun huutavan ”Hei, Merja! ”. Tuttava Oulusta oli eksynyt samaan kaupunkiin.

Junissa ja raja-asemilla riitti, kun vilautti Suomen passin kantta. Aah, Finland! Okay, okay! Tiukimmat olivat turvatoimeliaiden ilmeet Englannin satamaterminaalissa. Ja ainoa paikka, jossa rinkkamme tarkistettiin oli Tornion tulli, kun n. 130 km ennen koti-Oulua ylitimme viimeisen raja-aseman kävellen Haaparannan rautatieasemalta Tornion puolelle. ”Ai, te olettekin suomalaisia! No tarkistetaan nyt silti nuo rinkat, kun sisään asti tulitte.”

Moni asia on muuttunut noista ajoista (kuten kartat). Rajojen ylittäminen on sekä helpottunut että tiukentunut. Ihmiset, me kaikki, olemme tehneet valintoja. Joskus ajattelen, että olisipa se mukava lähteä autolla tai junalla Eurooppaa kiertämään! Mutta lähtisinkö silti? Se tuntuu niin kovin vaivalloiselta. Ja kalliilta. Mukavuudenhaluinen minäni ei ehkä haluaisi tehdä matkaa budjetilla, johon sisältyy yöpyminen rautatieasemalla tai hiusten peseminen huoltoaseman vessassa. ”Good old days” olivat mahtavia silloin, aivan varmasti, mutta tällä hetkellä, tässä iässä, tässä elämäntilanteessa – hmmm… Aikuisten Interrailista voi lukea kolumnin ja kommentteja vaikkapa tältä Osmo Soininvaaran palstalta.

Tarkoitukseni oli tehdä lyhyt raportti helmikuulta, mutta taisin eksyä aika kauas aiheesta. Vai eksyinkö? Helmikuu ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan (työtä, harrastuksia, selityksiä…) painonhallinnan suhteen, mutta liikunnan ilopilkku on, että olen tänään nostanut kuntosalilla 11.2.11 Kuntosaliohjelma-päivityksessä aikomani painot rintalihas (pectoralis) -laitteessa 25 kg:een ja tehnyt kolme kymmenen toiston sarjaa. Lisäksi tein pystypunnerusta Smith-tangolla 3 x 10 x 6,25 kg, ja se tuntui helpolta huolimatta siitä, että kaaduin eilen työpaikan jäätyneillä portailla ja venähdytin olkapääni. Jeee!

Pointtini on, että elämä on täynnä valintoja, joka hetki. Vuonna -84 valintani oli Inter-Rail, ja sen muisteleminen valokuvia tutkimalla oli miellyttävän rentouttavaa. Se oli valintani tänään. Muista valinnoista taidan kirjoittaa toisella kertaa.