Näytetään tekstit, joissa on tunniste lemmikit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lemmikit. Näytä kaikki tekstit

29.7.2014

Sivulliset uhrit...

...tai aina roiskuu, kun rapataan (muita tilanteeseen sopivia sananlaskuja otetaan vastaan...).

Kissat nauttivat auringosta terassilla.
Hylätty kissa on kierrellyt asuinaluellaani keväästä asti ja saapuu lähes joka ilta myöhään terassilasien taakse haastamaan riitaa toisen kissani kanssa (toinen kissani pötkii pakoon vierailijan nähdessään). Kissat huutavat toisilleen ja yrittävät läpsiä terassilasin läpi. Konsertti on melkoinen ja pitäisi saada loppumaan pikaisesti sekä kissan että naapureiden mielenterveyden säilyttämiseksi.

Jokainen kissanomistaja tietää, että tappelevien kissojen väliin ei pidä mennä ellei pukeudu haarniskaan. Niinpä minäkin olen sulkenut terassioven, jättänyt oman kissani sinne rauhoittumaan ja käynyt ulkokautta hätistelemässä tunkeilijan pois. Vieras on hyvin ihmisarka ja pötkii tiehensä heti, kun näkee minut. Oma kissani rauhoittuu sitten melko pian, kun tilanne on ohi. Tekniikka toimi siihen saakka, kunnes kesäkuun puolivälissä refleksini myöhästyivät: vieras kissa näki minut ovenraossa ja pinkaisi talon nurkan taakse - oma kissani säntäsi sisään katsomaan ikkunasta, minne vieras meni - minä seisoin epäonnekseni ovenraossa kissani tiellä. Tulos: kissa tarttui kynsin, hampain sääreeni - veteli ohi mennessään pohkeeseen kivat raidat ja upotti hampaansa sääreeni. Parin minuutin kuluttua kissa tuli luokseni kehräten ja täysin tietämättömänä aiheuttamastaan kivusta.

Summa summarum: viikko antibioottitiputuksessa sairaalassa ja säären puremiin kehittyneen märkäpesäkkeen avaus. Hieman harmitti viettää juhannusta sairaalassa, mutta kun näin hurjana puhaltavan tuuleen ja viistoon piiskaavan sateen, harmi haihtui. Minun vaivani oli kuitenkin pieni monien vakaviin sairauksiin verrattuna.

Sentin syvyistä ja viiden sentin mittaista haavaa on nyt sitten hoidettu päivittäin joko terveysasemalla tai OYS:n päivystyksessä koko kesän ajan ja hoito jatkuu edelleen. Haava parantuu hitaasti, mutta varmasti. On ne ihmeaineita, joita hoidoissa käytetään! Haavaan laitetaan Sorbact®-nauhaa, joka on toiminut aivan loistavasti, kuten myös hoitajat - kiitos heille hyvästä hoidosta.

Viikko sitten uskalsin aloittaa pyöräilyn, mutta sitä ja kävelyä rankempaa liikuntaa en vielä tohdi tehdä, sillä jalka on hieman turvoksissa edelleen ja vaatii lepuuttamista ja kohoasentoa päivän mittaan. Onneksi jalka ei ole kipeä. Onneksi haava paranee. Onneksi tämä on lopultakin vain pieni vaiva.

Entä mitä kuuluu ei-toivotulle vierailijakissalle? Sillä on historia, se ressukka on hylätty ja siitä on tullut ihmisarka. Hyvät ihmiset yrittävät loukuttaa sitä saadakseen sen turvaan eläinsuojeluyhdistyksen huomaan ja uuteen kotiin.












Kesäni on siis ollut hieman erilainen kuin suunnittelin, mutta se ei ole estänyt nauttimasta auringosta, merestä, kesäkaupungin tarjonnasta, kauppatorista ja ystävien seurasta. Perjantaina juhlitaan väliin jäänyttä juhannusta grillauksen merkeissä :-)

Hyvää kesän jatkoa itse kullekin säädylle :-)
t. MerjaFIN




19.1.2012

Terästäytymistä

Uusi vuosi, uudet tuulet. Ei lupauksia, korkeintaan mietintöjä.

Kuten arvaatte, syyskuussa tekemäni tarmokas tavoite pudottaa 10 kg vuoden loppuun mennessä ei toteutunut. Syynä on vain laiskuus, ei mikään muu. Turha sitä on selitellä. Iloa tuo joulukuussa perheeseen muuttanut Ruska-kissa, joka on saanut masentuneen Leevi-mirrin piristymään. Sellaisia ne ovat, eläimet :-)

Onneksi minulla on treenikaveri, joka on yhtä altis antamaan periksi laiskuudelle kuin minäkin. Tänään sovimme, että aloitamme oman juoksukoulun. Ensimmäinen lenkki on lauantaina ja seuraava ensi viikon maanantaina ja kolmas torstaina. Lenkkitavoite on 3 x viikossa. Sen lisäksi yritämme käydä 1-2 krt / vk kuntosalilla aamulla ennen töihin menoa. Kun vain muistaisi herätyskellon soidessa, kuinka mahtava on tunne treenin jälkeen! Ja kun muistaa varata euron verran mukaan, voi juoda kahvit kuntoklubin automaatista treenin jälkeen ja istahtaa hetki rauhassa. Tai sitten voi mennä kahville viereiseen kauppahalliin. Pelkät kahvit, ei pullaa :-)

Terästäytyminen tarkoittaa myös sitä, että ruokavalio pitää laittaa kondikseen. Siihen käytän vanhaa, tuttua kalorilaskuria. On se vain niin hyvä peli!

EasyLife-ryhmän (jossa olin aikoinaan) ohjaaja Hanna on perustanut oman firman, Super-Akatemian (myös Facebookissa). Siinä on nainen paikallaan! Toivotan Hannalle menestystä! Firman puitteissa hän pitää myös blogia, josta saa viikoittain vinkkejä liikuntaan ja ravitsemukseen. Kannattaa tsekata MiniAkatemia-blogista Hannan vinkit.

Hyviä valintoja vuonna 2012 meille kaikille!

t. MerjaFIN



14.12.2011

Ruska tuli taloon!


En sano mitään painonhallinnasta enkä liikunnasta, en kerro tekosyitä laiskuuteeni. Sen sijaan kerron ihanasta joululahjasta, jonka Leevi-kissa ja minä saimme maanantaina. Meille saapui Ruska, 7 kk -ikäinen kissaneiti.


Hankin Ruskan Meri-Lapin eläinsuojeluyhdistykseltä kaveriksi Leeville, joka on ollut apaattinen siitä saakka, kun sen Viivi-kaveri lähti autuaammille hiirenmetsästysmaille syyskuussa.



Kiltti ja eläväinen Ruska-neiti kotiutui välittömästi. Leevikin huomasi, että heillä on yhteinen harrastus: he katselevat mielellään, kun vesi valuu suihkun hanasta lattiakaivoon.








Nyt on vasta kolmas Ruska-päivä, ja kissat leikkivät täyttä päätä yhdessä.



Kyllä meillä on mukavaa!

MerjaFIN

18.9.2011

Syy vai tekosyy?

Viikon 37 suunnitelma ja sen toteutuminen:
ma 12.9. lepo -> ja sitä se oli
ti 13.9. akvarellikurssi -> pyöräilin kurssille 1,5 km ja talutin pyörän takaisin 1,5 km
ke 14.9. sauvakävely 60 min. -> kävelyn sijasta itkin illan, kun Viivi-kissa yllättäen jouduttiin nukuttamaan pois
to 15.9. kuntosali -> töissä oli vaikea keskittyä hommiin; töiden jälkeen kävin hammaslääkärissä turruttamassa poskeni (iso reikä paikattiin); illalla olo alkoi kaikin puolin helpottaa; en silti halunnut lähteä salille
pe 16.9. lepo (kyläilyä tiedossa, ehkä hieman viiniä ja naposteltavaa) -> kylässä rentoutumassa
la 17.9. kuntosali -> pitkään soviteltu reissu Haaparannan Ikeaan toteutui vihdoin; 4 tuntia shoppailua Ikeassa ja muualla, saman verran meni aikaa matkoihin; kotimatkalla alkoi jäseniä särkeä, illalla väsytti ja lämpö pyöri 37 tienoilla - flunssa tulossa? En mennyt salille.
su 18.9. sauvakävely 45 min. -> pää on tokkurainen, reisiä väsyttää pelkkä kävely -> en uskaltautunut kuin kahdelle kävelylenkille Leevi-kissan kanssa

Viikko 38:
En tee liikuntasuunnitelmaa ennen kuin näen, mihin suuntaan flunssayritys menee.

Syy vai tekosyy?
Jos ihminen olisi kuollut yllättäen, minulla olisi sosiaalinen lupa surra. Sen ymmärtäisivät kaikki. Kun eläin kuolee, sen aiheuttamaa surua eivät kaikki ymmärrä. Sehän on vain eläin, ei ihminen. Kissa, joka on kehrännyt sylissäsi, hieronut päätään poskeasi vasten, teroittanut kyntensä huonekaluihisi, repinyt vessapaperirullasi hajalle, juossut villisti lelun perässä, jutellut sinulle omalla kielellään 12 vuoden ajan ei ole "vain eläin". Se on rakas perheenjäsen, jonka poismeno ei ole yhdentekevää. Puolet puhekavereistani on poissa. Koti on paljon hiljaisempi kuin ennen, ja Leevi-kissa tarvitsee enemmän aikaani, kun sen leikki- ja tappelukaveria ei enää ole.

En suostu tuntemaan syyllisyyttä siitä, että en ole jaksanut ajatella kuntoilua viime päivinä. Voiko suru olla suurempi kuin tiedän? Voiko se jopa alentaa vastustuskykyä niin, että flunssa iskee? En tiedä. Sen tiedän, että minulla suru saattaa aiheuttaa fyysisiä oireita. Kun aikoinaan kuulin työkaverini kuolemasta, en itkenyt, vaan ihmettelin, että miten niin kävi. Yhtäkkiä minua alkoi huimata ja jalat pettivät alta. Järkytys iski jäseniin. Alitajuntaa ei voi paeta. Tavalla tai toisella se saa elimistön reagoimaan tapahtumiin. Parempi siis surra tietoisesti.


Syy, ehdottomasti.

MerjaFIN

14.9.2011

Hyvää matkaa!

Hyvää matkaa paremmille hiirenmetsästysmaille, Viivi ihanaiseni.

 Viivi 23.6.99 - 14.9.11