Sujuvasti sauvoilla

Kävelen reippaasti pitkin pyörätietä Oulujoen rantamilla, sauvat rytmittävät askelia. Nostan kasvot kohti nousevaa aurinkoa ja nautin joka hetkestä. 

Idyllistä, eikö vain? Näinkö se lokakuu sujui? No ei todellakaan. En käynyt sauvakävelyllä kertaakaan. On vain niin paljon mukavampaa vetää peitto korviin ja jatkaa unia. Ja töiden jälkeenhän ei enää jaksa tai ehdi… Onneksi kuitenkin kävimme treenikaverini kanssa kuntosalilla parina aamuna viikossa. Nyt on pieni tauko meneillään erinäisistä syistä johtuen, mutta eiköhän tämä tästä taas etene. 

Usein kehotetaan etsimään liikuntamotivaatiota kuvittelemalla, kuinka ihanalta liikunta tuntuu ja kuinka mahtava olo on jälkeenpäin. Kyllähän sitä tyydytystä saa endorfiinista ja itsensä voittamisesta treenin jälkeen, mutta liikunnan toteuttamisen romantisoimisen lopetan tähän. Totuus on, että aamulla ei ole kiva nousta ylös ja lähteä kuntosalille puolinukuksissa. Alkulämmittely juoksumatolla, crosstrainerilla tms. on syvältä. Ei ole yhtään mukavaa lenkkeillä tihkusateisessa harmaudessa eikä kesähelteellä. Enkä todellakaan nauti kipukynnyksen ylittämisestä, vaikka sitä on pakko tehdä, jos haluaa kehittyä. Ja totta kai sitä haluaa kehittyä – en tekisi ensimmäistäkään ylimääräistä liikkua, jos en sitä haluaisi. 

Elämässä on niin paljon asioita, jotka pitää tehdä. Tai luulee, että ne pitää tehdä. Tai toivoisi jostain syystä, että saisi ne tehdyksi. Vapaa-ajan ”pitäisi”-hommista voi laistaa, jos ne koskevat vain ja ainoastaan itseä, kuten tiskaus, viikkosiivous, turhien tavaroiden lajittelu kiertoon, harrastusten järjestelmällinen toteuttaminen ja ideoiden loppuun saattaminen (kirjoittaminen,  valokuvaus, maalaus, liikunta…). Ehkä pitäisi kehittää itselleen jonkinlainen intohimo edes johonkin asiaan, mutta perusinnottomalle luonteelle on vaikea tehdä mitään. En ole vielä törmännyt asiaan, josta olisin todella innostunut niin, että sitä olisi pakko tehdä. Teen monia asioita mielelläni, mutta yhtä monia asioita (ja joskus noita kivojakin asioita) joudun perustelemaan järkiperäisesti itselleni, jotta jatkaisin niiden tekemistä. Laiskuuttako? Flegmaattisuutta? Temperamentin puutetta? Whatever – näillä eväillä mennään. Valintoja, valintoja!

Kun kirjoitan tätä tekstiä, marraskuu alkaa olla puolivälissä. Alkukuu on unohdettu ja nyt katsotaan taas eteenpäin. Loppukuun teema jatkaa siitä, missä lokakuussa epäonnistuin. Siispä teemana on Sauvat käteen, mars! 

Käyn toisinaan erään ystäväni kanssa valokuvaamassa - tässä muutama kuva parin viikon takaiselta retkeltä. Lisäksi kuvia pilvien päältä Oulu-Helsinki-väliltä.

Innokasta marraskuuta ja miellyttäviä valintoja toivottaa
MerjaFIN

Kesä tuli, kesä meni, mutta minkäs teet...

Muistaako joku tuota laulua, josta tämän päivityksen otsikko on lainattu? Yritin etsiä tuubista, mutta en löytänyt. Vanha kipale, mutta totta alkaa sekin olla pikkuhiljaa: kesä on kääntymässä syksyyn. Tervapääskyt lähtivät tällä viikolla, salaa, kuten aina. Parveilivat alkuviikosta huolestuttavasti ja eräänä aamuna ne vain olivat poissa. 

Kesään on mahtunut monenmoista ja kaikenlaista. Liikuntapuoli on hoitunut lähinnä pyöräilyllä ja kävelyllä, mutta vähitellen kuntosalikin on palaamassa ohjelmistoon. Kun vain jaksaisi nousta aamulla ajoissa! Olen onnettoman aamu-uninen, enkä aina kuule kännykän herätystä. On minulla toinenkin herätyskello, mutta saatan kulkea huoneen poikki sammuttamaan sen, mutta en muista asiasta mitään. Saa siinä sitten treenikaveri herätellä aamusalille - meillä kun on tavoitteena käydä salilla 2-3 krt viikossa ennen töihin menoa. Keväällä se onnistui aika hyvin, mutta nyt loman jälkeen on lieviä käynnistymisvaikeuksia. Mutta eiköhän se siitä, pikkuhiljaa.

Kesä on kulunut aika lailla harrastusten parissa. Olen ollut maalauskurssilla, kirjoittajakurssilla ja valokuvauskurssilla, harrastanut maakuntamatkailua, ollut piknikeillä ja tavannut ystäviä. Olen myös lievästi muuttanut negatiivista suhtautumistani jazz-musiikkiin - kiitos sisareni, joka raahasi minut Kalottijazz & Blues -tapahtumaan Tornioon. Melodinen jazz on musiikkia, josta ehkä sittenkin pidän. 

Pidin myös viime kesän tapaan lomapäiväkirjaa, jotta muistaisin, mihin ne kesä- ja lomapäivät oikein kuluvat. Tänä kesänä päätin, että lähden mukaan kaikkeen mahdolliseen ja jätän vaatekaappien siivouksen, paperien järjestelyn, mattojen pesun ynnä muun "pakko-tehdä-lomalla"-toiminnan sivuun, jos muuta ilmenee. Ja sitähän ilmeni. Ei ole lomapäiväkirjassa montaa päivää, jolloin olisin vain ollut koko päivän kotona ketään tapaamatta. Ja näin on hyvä. Ihana loma, ihana kesä, kertakaikkiaan! Suosittelen! Kaappeja voi siivota ja mattoja pestä myös sateisina syyspäivinä.

Toivottavasti elokuussa on lämpimiä iltoja. Toivottavasti syksy on kuulas ja kuiva. Toivottavasti aamut ovat autereisia ja illat täynnä värikkäitä auringonlaskuja. Toivottavasti jaksan huomenaamulla nousta ajoissa ja olla salilla klo 7.30. Toivottavasti kuntosalin kahviautomaatti ei ole rikki, vaan saamme treenikaverini kanssa nauttia ansaitut kahvit treenin jälkeen.

Tsemppiä loppukesään - mitä sitten teetkin!

t. MerjaFIN

Back on track - takaisin ruotuun

Kartalla jälleen, pitkästä aikaa!

Olemme treenikaverini kanssa käyneet huhtikuun puolivälistä alkaen kuntosalilla 3 x viikossa. Parina viikkona käyntejä on työesteiden tai sairastumisen tms. takia ollut vähemmän, mutta aika hyvin olemme ruodussa pysyneet. Eli haluttomuudesta johtuvia poissaoloja ei ole ollut. Treenipäivät ovat olleet ma, ke, pe ja ajanakohta aamulla ennen töihin menoa. Treenien pituus on ollut 30-45 min. riippuen päivän kunnosta yms.

Iloinen yllätys oli, että vaikka edellisestä yhtäjaksoisesta kuntosalikaudesta oli lähes vuosi aikaa, pystyin aika pian nostamaan painot vuoden takaisiin lukemiin ja korkeampiin. Nyt olisi kai aika vaihtaa laitteita, vaikka en aivan samoilla ole joka kerta tehnytkään. Lisäksi aion kokeilla jälleen inhokkiani kinesistä, johon lainaan erään ystäväni tehokasta treeniohjelmaa. Kuntosalin lisäksi muu liikunta on ollut lähinnä kävelyä ja pyöräilyä, mutta ensi viikolla sauvakävely palaa ohjelmaan pienen tauon jälkeen. Myöhemmin on tarkoitus aloittaa jälleen pace, bodypump ja bodybalance. Siinäpä ne suosikkini sitten ovatkin.

Vaikka kunto alkoi kohota, en saanut hillittyä syömistäni. Paino putosi välillä ja nousi taas takaisin. Kierteen katkaisemiseksi pidin viime viikolla Nutrilett-viikon. Tavoitteena oli 7 päivän kuuri, mutta päätin ottaa päivän kerrallaan. Nimittäin edellisellä pussipaastokerralla sain ikäviä rytmihäiriöitä, enkä halunnut niitä uudelleen. Mutta tämä kerta meni nappiin, ei oireita eikä heikotuksia, enkä sortunut kertaakaan mihinkään ylimäärääiseen naposteluun. Vain Nutrilett-pirtelöitä ja -smootheja, sitruunavettä, teetä ja kahvia. Kaiken kaikkiaan kuuri oli tällä kertaa jopa yllättävän helppo ja paino putosi viikon aikana peräti 5 kg. Kokonaispudotus vuoden alusta on vaatimattomat 7 kg, mutta tästä on hyvä jatkaa kevennetyin eväin. Tällä kertaa maltoin myös olla syömättä itseäni koomaan heti kuurin päätyttyä :-)

Vastpainona fyysiselle toiminalle kävin ystävien kanssa valokuvausretkillä. Viikonloppuna oli upea auringonlasku ja kaunis kuutamo, jotka yritin napata kameralla.

Aurinkoisia treenipäiviä ja hyvää mieltä!
t. MerjaFIN

Pääsiäisretkiä

Upeat, upeat ulkoilusäät koko pääsiäisen ajan! Ei tullut hankittua suksia tänäkään vuonna, mutta onneksi ilman niitäkin voi ulkoilla. Kavereiden kanssa tehdyt valokuvauskävelyt ovat rentouttavia ja niihin sisältyvät eväshetket nautinnollisia.

Pääsiäisen liikuntasaldo:
to: 3,5 km kävelylenkki
pe: 9,5 km (3,5 t) valokuvauskävelyä meren rantamilla; sisältää eväskahvittelua
la: kaksi 4,2 km mittaista reipasta sauvakävelylenkkiä
su: eilisten lenkkien jäljiltä polvet olivat niin kipeät, että oli pakko levätä
ma: 6,4 km (n. 2 t) valokuvauskävelyä Oulujoen rannoilla; sisältää eväskahvittelua

 

Merenrannalla Äimärautiolla

 

Oulujoen rantamilla

Toivon meille kaikille häikäiseviä ulkoilukelejä!
MerjaFIN

Maaliskuu tuo kevään

Odotan aina innolla maaliskuuta. Kun Oulun alueen hiihtoloma alkaa vk 10, siirtyy myös aurinko kerralla uudelle vaihteelle. Hiihtolomalla kävin sauvakävelyllä joka päivä. Ihanaa! Viikoilla kävely on jäänyt vähemmälle, mutta viikonloppuisin olen kävellyt joko sauvojen tai kavereiden ja kameran kanssa erinäisiä kilometrejä. Viimeksi tänään kiersimme 5 km lenkin kamera kaulassa tai taskussa.

Earth Hour oli eilen 23.3. klo 20.30-21.30. Sammutin valot, mutta jätin tietokoneen ja tv:n päälle (hyi, minua!). Lisäksi uuni oli päällä, sillä olin liian myöhään ennen h-hetkeä aloittanut ruoan laiton, enkä voinut sammuttaa uunia. So what? ajattelee moni. Kyse on periaatteesta. Jos edes pienen hetken verran voisi säästää energiaa. Pienistä puroista isot virrat muodostuvat. Kyse on valinnoista.

Pääsiäisenä siirrymme kesäaikaan ja valoisa aika lisääntyy tunnilla illasta, mistä olen iloinen. Valo antaa energiaa. Onneksi meillä on pitkä valoisa aika ja yötön yö. En kadehdi niitä, joilla kevät alkaa aikaisin, kunhan vain saan pitää tämän puolivuotisen valon!

MerjaFIN

Aurinko innoitti myös Leevin nuuskimaan kevättuoksuja.

HeiHeiaa!

Elokuu ja työt ovat alkaneet. Kävin eilen kuntosalilla ja nyt parantelen kipeytyneitä lihaksia. Edellisestä käynnistä olikin jo yli kaksi viikkoa aikaa. Omaohjaajani vaihtaa kaupunkia, joten ehkä nyt on hyvä aika vaihtaa uuden ohjaajan myötä saliohjelmaa. En ole vielä päättänyt millaisen ohjelman haluan: pallo- vai kinesistreeniä, laitteilla vai vapailla painoilla, kiinteytystä vai lihasten kasvatusta, lihaskuntoa vai myös aerobista. Joka tapauksessa tunnin treeni saa riittää. Jos kahdesti viikossa, niin toinen voisi olla keskivartalo + yläkroppa ja toinen keskivartalo + alakroppa. Taas on niin paljon, mistä valita! Saliohjelman lisäksi pace, bodybalance, bodypump, venyttely, juoksu (aluksi osaksi kävellen, kun on ollut taukoa). Näitä vaihdellen luulisi monipuolisuuttaa olevan riittävästi.

Oulussa on 20.8. Likkojen lenkki, johon osallistumme työporukalla. En vielä ole päättänyt, olenko laiska vai tehokas eli kävelenkö 2,8 km vai 7 km - hmmm... Päivä jatkuu virallisen ohjelman jälkeen työkavereiden kanssa saunomisella ja syömingeillä. Koko päivän urakka! :-D

Olen ennenkin mainostanut HeiaHeiaa. Se ilmoittaa olevansa "ehkäpä hauskin tapa pysyä kunnossa". Siispä olen kirjannut sinne myös maalauksen, joka minun kohdallani tarkoittaa akvarelli- tai pastellimaalausta sekä meditoinnin, joka tarkoittaa kirjoittamista. On siellä kummempiakin... Ja kyllä ne treenistä käyvät.






Olin viime viikonloppuna pe-su maalauskurssilla. Lauantaina maalasimme Nallikarissa ja kotiin tultuani olin aivan hirvittävän väsynyt.


















Sama tilanne sunnuntaina, kun maalasimme Hupisaarilla. Raitisilmamyrkytys... Keskittyminen ja ulkona oleilu vie voimia sekin.


Olen kirjannut HeiaHeiaan myös kissankävelytyksen. Kierrän Leevi-kissan kanssa korttelin lähes joka ilta. Kuvaamme rantalaiturilla auringonlaskua ja Leevi syö sieniä ja metsästää hyttysiä ja käy tervehtimässä laiturilla istujia. Aikaa kuluu n. 30-40 min. ja matkaa kertyy ehkä 400 m per kerta. Ei siis mitään järin reipasta, mutta rentouttavaa senkin edestä.

Tässä minun HeiaHeia-merkintöjeni top 5 tältä kesältä:
1. kissankävelytys 40 krt, 0 km (eli 40 x 400 m = n. 16 km)
2. pyöräily 32 krt, 216 km
3. meditointi (lue: kirjoittaminen) 17 krt
4. kävely 10 krt, 21 km
5. juoksu 9 krt, 27 km

Toivottavasti syksyn myötä lista hieman muuttuu ja lajit vaihtuvat. Ja kesäkilot katoavat...

MerjaFIN

Kun mikään ei riitä

On niin paljon ajatuksia. Niin paljon toiveita, unelmia, tavoitteita. Niin paljon tekemistä, lukemista, kirjoittamista ja maalaamista, jumppaamista ja juoksemista, työtä, kodinhoitoa ja lepoa. On tämä blogi ja se toinen ja kolmas. On Facebook ja sosiaalisen median maailma jatkeena kahvipöytäkeskusteluille. Enkä edes mainitse niitä silppuria odottavia papereita, joita on tullut vuosien kuluessa kerättyä...

Onneksi työnantaja päättää, milloin pitää tehdä töitä. Mutta kuka päättäisi vapaa-ajan priorisoinnista puolestani?

Talvella kuljin akvarellimaalauskurssilla ja kirjoittajaryhmässä, lenkillä, kuntosalilla ja jumpassa. Lukemista, kirjoittamista ja nettiä on tullut harrastettua. Kamera on lähes aina mukana  kuvatärppien toivossa. Joskus voi vahingossa kuvata vaikka keijun, kuten tässä otoksessa :-D

Teranika on ekokeiju. Hän auttaa maapalloa voimaan hyvin. Hänen pukunsa on ruohonvihreä, silmänsä maanruskeat, hiuksensa merensiniset ja suunsa ruusunpunainen. Hän löytyi tätini pottupellolta Kemistä ja tapasin hänet uudelleen Haiputaalla.
Teranika = earth's victory (kelttiläinen nimi)

p.s. Haiputaalle päätyy, jos on menossa Hailuotoon, mutta bussi ei kulje ja päättääkin sen sijaan mennä Haukiputaalle.






Viikonloppuna pesin olohuoneen ikkunat ja silitin niihin Haaparannan Ikeasta ostamani kesäverhot. Viininpunainen talvi vaihtui limekukkaiseen kesään. Sitten loppui ikkunanpesuaine, joten muut ikkunat saavat odottaa. Pienen kerrostaloterassini humalan kuivuneet varret riivin myös alas, tyhjensin lopultakin talvikanervat ruukuista ja haravoin riipimiseni tulokset roskiin. Sitten huomasin, että yksi olohuoneen ikkuna ei ollutkaan niin täydellinen kuin olin kuvitellut. Onneksi ikkunanpesuaine ehti loppua - ehkä unohdan epätäydellisen ikkunani viikon aikana... Mutta se muu kevätsiivous... Ehtisikö sen tehdä loppuun ensi viikonloppuna? Jos oikein yrittäisi? Siivoaisi kaapit ja kaikki? Vaikka eihän sitä kesää kaapissa vietetä...

Onneksi akvarelli- ja kirjoittajaryhmä loppuivat kesän ajaksi - jää enemmän aikaa muulle. Tosin netissä sitä kuluu liikaa, aikaa. Minulla on myös tavoitteena lukea kaikki Sujata Masseyn Rei Shimura -dekkarit kesään mennessä (ovat lainassa eräältä ystävältäni). Ja kirjakaappi kerää kirjoja, jotka odottavat lukemista... Pitääkin muistaa käyttää kirjakerhon bonusraha ennen kuin se vanhenee...

Tänään kävin lenkillä ja huomenna menen myös. Onneksi eräs ystäväni muutti lähistölle, joten voimme hioa kuntoa yhdessä. Kuntosalin vuoro tulee myös jossain välissä. Iskias ei vaivaa juostessa, mutta istuessa se iskee inhottavasti.

Onko mahdollista... voisiko olla niin, että kaiken mahdollisen hamuaminen altistaa rytmihäiriöille? Aivan varmasti!

Mutta mitä voi tehdä, kun haluaa harrastaa kaikkea yhtä aikaa? Miten voi valita, kun mikään ei riitä?!

t. MerjaFIN

P.S. Rekisteröidyin HeiaHeia!-palveluun ja kirjaan sinne hikiliikunnan lisäksi myös kissankävelytykset ja kirjoittamissessiot sun muut puuhat.