Sujuvasti sauvoilla

Kävelen reippaasti pitkin pyörätietä Oulujoen rantamilla, sauvat rytmittävät askelia. Nostan kasvot kohti nousevaa aurinkoa ja nautin joka hetkestä. 

Idyllistä, eikö vain? Näinkö se lokakuu sujui? No ei todellakaan. En käynyt sauvakävelyllä kertaakaan. On vain niin paljon mukavampaa vetää peitto korviin ja jatkaa unia. Ja töiden jälkeenhän ei enää jaksa tai ehdi… Onneksi kuitenkin kävimme treenikaverini kanssa kuntosalilla parina aamuna viikossa. Nyt on pieni tauko meneillään erinäisistä syistä johtuen, mutta eiköhän tämä tästä taas etene. 

Usein kehotetaan etsimään liikuntamotivaatiota kuvittelemalla, kuinka ihanalta liikunta tuntuu ja kuinka mahtava olo on jälkeenpäin. Kyllähän sitä tyydytystä saa endorfiinista ja itsensä voittamisesta treenin jälkeen, mutta liikunnan toteuttamisen romantisoimisen lopetan tähän. Totuus on, että aamulla ei ole kiva nousta ylös ja lähteä kuntosalille puolinukuksissa. Alkulämmittely juoksumatolla, crosstrainerilla tms. on syvältä. Ei ole yhtään mukavaa lenkkeillä tihkusateisessa harmaudessa eikä kesähelteellä. Enkä todellakaan nauti kipukynnyksen ylittämisestä, vaikka sitä on pakko tehdä, jos haluaa kehittyä. Ja totta kai sitä haluaa kehittyä – en tekisi ensimmäistäkään ylimääräistä liikkua, jos en sitä haluaisi. 

Elämässä on niin paljon asioita, jotka pitää tehdä. Tai luulee, että ne pitää tehdä. Tai toivoisi jostain syystä, että saisi ne tehdyksi. Vapaa-ajan ”pitäisi”-hommista voi laistaa, jos ne koskevat vain ja ainoastaan itseä, kuten tiskaus, viikkosiivous, turhien tavaroiden lajittelu kiertoon, harrastusten järjestelmällinen toteuttaminen ja ideoiden loppuun saattaminen (kirjoittaminen,  valokuvaus, maalaus, liikunta…). Ehkä pitäisi kehittää itselleen jonkinlainen intohimo edes johonkin asiaan, mutta perusinnottomalle luonteelle on vaikea tehdä mitään. En ole vielä törmännyt asiaan, josta olisin todella innostunut niin, että sitä olisi pakko tehdä. Teen monia asioita mielelläni, mutta yhtä monia asioita (ja joskus noita kivojakin asioita) joudun perustelemaan järkiperäisesti itselleni, jotta jatkaisin niiden tekemistä. Laiskuuttako? Flegmaattisuutta? Temperamentin puutetta? Whatever – näillä eväillä mennään. Valintoja, valintoja!

Kun kirjoitan tätä tekstiä, marraskuu alkaa olla puolivälissä. Alkukuu on unohdettu ja nyt katsotaan taas eteenpäin. Loppukuun teema jatkaa siitä, missä lokakuussa epäonnistuin. Siispä teemana on Sauvat käteen, mars! 

Käyn toisinaan erään ystäväni kanssa valokuvaamassa - tässä muutama kuva parin viikon takaiselta retkeltä. Lisäksi kuvia pilvien päältä Oulu-Helsinki-väliltä.

Innokasta marraskuuta ja miellyttäviä valintoja toivottaa
MerjaFIN

Kesä tuli, kesä meni, mutta minkäs teet...

Muistaako joku tuota laulua, josta tämän päivityksen otsikko on lainattu? Yritin etsiä tuubista, mutta en löytänyt. Vanha kipale, mutta totta alkaa sekin olla pikkuhiljaa: kesä on kääntymässä syksyyn. Tervapääskyt lähtivät tällä viikolla, salaa, kuten aina. Parveilivat alkuviikosta huolestuttavasti ja eräänä aamuna ne vain olivat poissa. 

Kesään on mahtunut monenmoista ja kaikenlaista. Liikuntapuoli on hoitunut lähinnä pyöräilyllä ja kävelyllä, mutta vähitellen kuntosalikin on palaamassa ohjelmistoon. Kun vain jaksaisi nousta aamulla ajoissa! Olen onnettoman aamu-uninen, enkä aina kuule kännykän herätystä. On minulla toinenkin herätyskello, mutta saatan kulkea huoneen poikki sammuttamaan sen, mutta en muista asiasta mitään. Saa siinä sitten treenikaveri herätellä aamusalille - meillä kun on tavoitteena käydä salilla 2-3 krt viikossa ennen töihin menoa. Keväällä se onnistui aika hyvin, mutta nyt loman jälkeen on lieviä käynnistymisvaikeuksia. Mutta eiköhän se siitä, pikkuhiljaa.

Kesä on kulunut aika lailla harrastusten parissa. Olen ollut maalauskurssilla, kirjoittajakurssilla ja valokuvauskurssilla, harrastanut maakuntamatkailua, ollut piknikeillä ja tavannut ystäviä. Olen myös lievästi muuttanut negatiivista suhtautumistani jazz-musiikkiin - kiitos sisareni, joka raahasi minut Kalottijazz & Blues -tapahtumaan Tornioon. Melodinen jazz on musiikkia, josta ehkä sittenkin pidän. 

Pidin myös viime kesän tapaan lomapäiväkirjaa, jotta muistaisin, mihin ne kesä- ja lomapäivät oikein kuluvat. Tänä kesänä päätin, että lähden mukaan kaikkeen mahdolliseen ja jätän vaatekaappien siivouksen, paperien järjestelyn, mattojen pesun ynnä muun "pakko-tehdä-lomalla"-toiminnan sivuun, jos muuta ilmenee. Ja sitähän ilmeni. Ei ole lomapäiväkirjassa montaa päivää, jolloin olisin vain ollut koko päivän kotona ketään tapaamatta. Ja näin on hyvä. Ihana loma, ihana kesä, kertakaikkiaan! Suosittelen! Kaappeja voi siivota ja mattoja pestä myös sateisina syyspäivinä.

Toivottavasti elokuussa on lämpimiä iltoja. Toivottavasti syksy on kuulas ja kuiva. Toivottavasti aamut ovat autereisia ja illat täynnä värikkäitä auringonlaskuja. Toivottavasti jaksan huomenaamulla nousta ajoissa ja olla salilla klo 7.30. Toivottavasti kuntosalin kahviautomaatti ei ole rikki, vaan saamme treenikaverini kanssa nauttia ansaitut kahvit treenin jälkeen.

Tsemppiä loppukesään - mitä sitten teetkin!

t. MerjaFIN

Näin meni ja eteenpäin

Lupasin kertoa, miten pysyin viime viikolla suunnitelmissa. Näin se meni:
Paino: - 600 g - jeee...
Liikunta - suunniteltu -> toteutettu:
ma 5.9. verenluovutus eli ei kuntoilua, vaan lepäilyä ja nesteytystä -> juuri näin
ti 6.9. akvarellikurssi eli ei kuntoilua mahdu tällekään päivälle -> jep, maalailua 2½ tuntia
ke 7.9. sauvakävely 45 min. -> sk 41 min. (matka loppui kesken...) - tosi reipasta
to 8.9. kuntosali -> ks 50 min.
pe 9.9. sauvakävely 60 min. -> pyöräilyä 12 km reippaasti (tuumin, että saa riittää tälle päivälle)
la 10.9. lepo -> älytöntä lepäämistä - nukuin melkein koko päivän - väsytti armottomasti
su 11.9. kuntosali -> reipasta kävelyä 2 x 2,3 km (kylään ja takaisin) + kuntosali 50 min.

Ei kovin huonosti :-) Lisäksi pienempää asiointipyöräilyä ja -kävelyä edes takaisin.

Ja ei kun eteenpäin. Tarkoitus on lisätä muitakin lajeja ohjelmaan, mutta teen nyt näitä peruskuntojuttuja vähän aikaa.

Viikon 37 suunnitelma näyttää tältä:
ma 12.9. lepo
ti 13.9. akvarellikurssi
ke 14.9. sauvakävely 60 min.
to 15.9. kuntosali
pe 16.9. lepo (kyläilyä tiedossa, ehkä hieman viiniä ja naposteltavaa)
la 17.9. kuntosali
su 18.9. sauvakävely 45 min.

Tsekataanpa tilanne taas ensi viikolla. Mukavia sadekelejä näyttää olevan tiedossa...
MerjaFIN

                

HeiHeiaa!

Elokuu ja työt ovat alkaneet. Kävin eilen kuntosalilla ja nyt parantelen kipeytyneitä lihaksia. Edellisestä käynnistä olikin jo yli kaksi viikkoa aikaa. Omaohjaajani vaihtaa kaupunkia, joten ehkä nyt on hyvä aika vaihtaa uuden ohjaajan myötä saliohjelmaa. En ole vielä päättänyt millaisen ohjelman haluan: pallo- vai kinesistreeniä, laitteilla vai vapailla painoilla, kiinteytystä vai lihasten kasvatusta, lihaskuntoa vai myös aerobista. Joka tapauksessa tunnin treeni saa riittää. Jos kahdesti viikossa, niin toinen voisi olla keskivartalo + yläkroppa ja toinen keskivartalo + alakroppa. Taas on niin paljon, mistä valita! Saliohjelman lisäksi pace, bodybalance, bodypump, venyttely, juoksu (aluksi osaksi kävellen, kun on ollut taukoa). Näitä vaihdellen luulisi monipuolisuuttaa olevan riittävästi.

Oulussa on 20.8. Likkojen lenkki, johon osallistumme työporukalla. En vielä ole päättänyt, olenko laiska vai tehokas eli kävelenkö 2,8 km vai 7 km - hmmm... Päivä jatkuu virallisen ohjelman jälkeen työkavereiden kanssa saunomisella ja syömingeillä. Koko päivän urakka! :-D

Olen ennenkin mainostanut HeiaHeiaa. Se ilmoittaa olevansa "ehkäpä hauskin tapa pysyä kunnossa". Siispä olen kirjannut sinne myös maalauksen, joka minun kohdallani tarkoittaa akvarelli- tai pastellimaalausta sekä meditoinnin, joka tarkoittaa kirjoittamista. On siellä kummempiakin... Ja kyllä ne treenistä käyvät.






Olin viime viikonloppuna pe-su maalauskurssilla. Lauantaina maalasimme Nallikarissa ja kotiin tultuani olin aivan hirvittävän väsynyt.


















Sama tilanne sunnuntaina, kun maalasimme Hupisaarilla. Raitisilmamyrkytys... Keskittyminen ja ulkona oleilu vie voimia sekin.


Olen kirjannut HeiaHeiaan myös kissankävelytyksen. Kierrän Leevi-kissan kanssa korttelin lähes joka ilta. Kuvaamme rantalaiturilla auringonlaskua ja Leevi syö sieniä ja metsästää hyttysiä ja käy tervehtimässä laiturilla istujia. Aikaa kuluu n. 30-40 min. ja matkaa kertyy ehkä 400 m per kerta. Ei siis mitään järin reipasta, mutta rentouttavaa senkin edestä.

Tässä minun HeiaHeia-merkintöjeni top 5 tältä kesältä:
1. kissankävelytys 40 krt, 0 km (eli 40 x 400 m = n. 16 km)
2. pyöräily 32 krt, 216 km
3. meditointi (lue: kirjoittaminen) 17 krt
4. kävely 10 krt, 21 km
5. juoksu 9 krt, 27 km

Toivottavasti syksyn myötä lista hieman muuttuu ja lajit vaihtuvat. Ja kesäkilot katoavat...

MerjaFIN

Zumbaa - zaza...

Tänään oli sitten se lievällä kauhulla odotettu elämäni ensimmäinen täysimittainen zumba, 55 min. hikeä ja huohotusta. Viileä sali oli alussa ihana, mutta kun lopetti seisomisen, hikeä puski kuin saunassa. Onneksi väkeä oli sen verran vähän (kiitos kesälomien ja -kelien), että takarivistä näki hyvin korokkeelle, jolla ohjaaja zumbasi. Tuijotin koko tunnin ajan ohjaajan liikkeitä ja yritin tehdä perässä. Jalat alkoivat jo ihan kivasti totella - käsistä en puhu mitään, sillä en niitä juuri käyttänyt... yksi asia kerrallaan. Zumba oli siis positiivinen kokemus. Kiitos jumppakaverilleni, joka minut sinne houkutteli!

Yritin etsiä netistä linkkiä teemalla hikolu-liikunta-aineenvaihdunta, mutta en löytänyt tyydyttävää. Olen aina ollut kova hikoilemaan. Kädet ovat aina yleensä kosteat ja lämpimät, samoin jalkapohjat. Hikoilen siis normaalistikin keskimääräistä enemmän. Kasvot punoittavat jo pelkästä liikunnan ajattelemisesta. Olen kuullut sanottavan, että runsas hikoilu liikunnassa on hyvä merkki, ja mitä enemmän liikkuu, sitä paremmin saa hien pintaan eli aineenvaihdunnan vilkastumaan. Onko näin? Kuka tietää? Minun pitäisi, sillä olen erilaisissa yhteyksissä lähes koko elämäni ollut liikuntaan liittyvien asioiden kanssa tekemississä. Mutta enpä nyt vain tiedä, mitä nykytutkimus asiasta sanoo. Linkkivinkkejä siis otetaan vastaan :-)






Edellisessä päivityksessä mainitsin terassikukkien hankinnan. Kävelin toissapäivänä naapurini kanssa 3 km päähän Aleniuksen puutarhalle ja ostin sekalaisen seurakunnan kukkasia. Palatessa piti istahtaa Sokeri-Jussin terassin varjoissa kuumuutta paossa. Ei sitä nyt itseään sovi helteessä läkähdyttää :-)

Eilisiltana teimme samaisen naapurini kanssa piknikin Kiikelin rantaan, jossa valokuvasimme ja maalasimme näkymää Pikisaareen, joimme kahvia ja söimme eväitä. Kyllä oli mukavan rentouttavaa.

Rentoutukaa tekin! Tehkää juuri sitä, mitä haluatte, jos suinkin elämä antaa myöten. Aina se ei anna.

Mukavaa heinäkuuta!
MerjaFIN