Aamusali ja kahviporkkana

Taistelu väsymystä vastaan

 

Hitaan monotoninen ääni puskee unen keskelle. Välillä ääni kohoaa sävelaskeleen verran laskeutuen kohta takaisin yksitoikkoisuuteensa. Äänen säestäessä tunkeutuvat sadat pienet neulat olkapäähäni. Etsittyäni tovin noita tuskan lähteitä tajuan, että kukaan ei ole piilottanut radiota täkkini alle eikä akupunktiotakaan ole koskaan ollut ohjelmassa. Kissa hyppää pois olkapäältäni, kun kurottaudun laittamaan kännykän torkutuksen päälle – vielä kymmenen minuuttia. Ja vielä kymmenen ja… Pakko nousta. Kello on 6.45 ja treenikaveri täytyy aktivoida tekstiviestillä ennen kuin hän pirteänä ilmoittaa jo odottavansa minua salilla…

Aamu on ainoa aika päivästä, jolloin saan kiskottua itseni salille. Silti lähteminen on kuin hidastetusta filmistä ja olen harvoin paikalla ennen puolta kahdeksaa. Mutta se riittää. Ehdin hyvin tehdä puolen tunnin treenin, juoda kahvit, käydä kotona suihkussa ja istahtaa klo 9.15 työpaikan aamukahvipöydän ääreen.

Aamusaliohjelma

Aamusaliohjelmani koostuu muutamasta harjoitteesta, jotka kohdistuvat melko kokonaisvaltaisesti keskivartaloon, yläraajoihin ja alaraajoihin. Alkulämmittelyksi kävelen viitisen minuuttia reippaasti juoksumatolla.

Tällä hetkellä treenaan pääasiassa kuvissa olevilla laitteilla ja jos aikaa jää, otan muutaman lisälaitteen mukaan. Treenivälineiden valintaa rajoittaa vuosi sitten loukkaamani vasen olkapää ja sen kipu ja liikerajoitus. Kuntosalitreeni on onneksi vähän kerrassaan parantanut myös olkapään tilannetta. Kohta lienee joka tapauksessa aika vaihtaa laitevalikoimaa tai ottaa myös vapaat painot ohjelmaan, jotta kroppa saa lisää haastetta.

Aloitan yleensä treenin selkälihaslaitteella, jotta seuraavana vuorossa olevalla vatsalihaslaitteella tehty harjoitus rentouttaa selkälihaksia, kun vatsalihakset ahertavat. Sen jälkeen teen vuorotellen ylä- ja alaraajaharjoitteita ja lopuksi vielä vartalon kiertotreenin, jos on aikaa.

Selkälihakset - vatsalihakset - vartalon kierto

Reiden lähentäjät ja loitontajat - jalkaprässi
- polven koukistajat - polven ojentajat

Rintalihakset ja kyynärnivelen ojentajat
- yläselkä ja hauislihakset (veto alas eteen, vastaote)

Tämänhetkiset vastukset eri laitteilla ovat:
- selkälihakset 55 kg
- vatsalihakset 60 kg
- vartalon kierto 22,5 kg
- rintalihakset ja kyynärnivelen ojentajat 25 kg
- hauislihakset ja yläselkä 35 kg
- reiden lähentäjät ja loitontajat 55 kg
- polven koukistajat ja ojentajat 35 kg
- jalkaprässi 110 kg

Harjoitteet sisältävät 2-3 sarjaa, kussakin 8-10 toistoa. Kun jaksan helpon tuntuisesti tehdä kaikki sarjat ja toistot, on aika nostaa vastusta.

Tukea treeniin ja ravintoon

Netistä löytyy runsaasti tietoa treenaamisesta kuten myös ravinnosta. Tässä muutama linkki:

Keventäjät-sivusto sisältää kannustusta ja tietoa painonhallinnasta, liikunnasta ja ravinnosta
http://keventajat.fi/hyvinvointi/liikunta/treenaa-kuntosalilla-oikein-%E2%80%93-nain-saat-treeneista-eniten-irti

”Pöperöproffa” Patrik Borg kirjoittaa pohdittuja ja mietittyjä asioita ravinnosta
http://patrikborg.blogspot.fi/

Kuntosaliharjoitteluun vihkiytyneille on myös oma sivustonsa
http://www.sportyplanner.fi/#!/

Kaiken kruunaa kahviporkkana

 

”Tämän takiahan me täällä käydään!” sanoi treenikaverini tänä aamuna ja oikeassa oli. Nimittäin wiener melange -kahvi kuntosalin automaatista on tärkeä osa aamusalia. Kymmenminuuttinen lämpimän kupposen äärellä ja kuulumisten päivittäminen pysäyttävät hetken ja virkistävät mieltä. On se semmoinen porkkana, se kahvi – joskaan ei yhtä tärkeä kuin treenikaveri, jota ilman treenaaminen olisi ankeaa.


Onnea porkkanoiden etsintään itse kullekin!
t. MerjaFIN

Sauvat käteen, mars!

Nyt onnistui! Sauvakävely nimittäin. No – vain neljä kertaa sain itseni liikkeelle, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Mottoni on: Kaikella on väliä – Every Little Counts! Jos en ajattelisi näin, valitsisin hissin portaiden sijasta ja bussin kävelyn asemesta.

Myös kuntosaliaamut saatiin jälleen käyntiin, ja vaikka viime kirjoituksessani manasinkin lähtemisen ankeutta ja salilla rehkimisen tylsyyttä, niin on se olo vain niin paljon parempi treenin jälkeen kuin ilman treeniä. Tuntuu, että keho ei ole pelkkää yhtä mössöä, vaan on kädet ja jalat ja niiden eri osat, niska ja vatsa ja selkä. Ja että ne kaikki tietävät erikseen, mitä tehdä, eivätkä liiku vain mössökehon mukana yhtenä könttinä.

Joulukuun haasteena (uskallanko edes sanoa, sillä en ole lainkaan varma onnistumisesta) on osallistuminen SuperAkatemian Joulukalenteriin. Osallistuin toissa vuonna ja aika hyvin sain tehtyä suurimman osan joulukalenterin tehtävistä. Teemana on Innostu – Hikoile – Pureskele – Nauti. Joka päivä tulee uusi tehtävä, joka kuitataan tehdyksi joulukalenteriin. Toissa vuonna tehtävät liittyivät liikuntaan, ravitsemukseen, kotihommiin, vuorovaikutukseen ja rentoutumiseen – epäilen, että niin on tänäkin vuonna. Joulukalenteristressin välttämiseksi teen valinnan: pyrin mahdollisimman suureen sitoutumiseen liikuntaan ja ravitsemukseen liittyvissä tehtävissä ja teen muita sen verran kuin pystyn.

Joulukuun teemana minulla on siis Liiku reippaasti ja syö hyvin.

Tule sinäkin mukaan SuperAkatemian joulukalenteriin!

Joulukalenteriterveisin
MerjaFIN

Muutama kuva Oulun jouluvaloista.

Sujuvasti sauvoilla

Kävelen reippaasti pitkin pyörätietä Oulujoen rantamilla, sauvat rytmittävät askelia. Nostan kasvot kohti nousevaa aurinkoa ja nautin joka hetkestä. 

Idyllistä, eikö vain? Näinkö se lokakuu sujui? No ei todellakaan. En käynyt sauvakävelyllä kertaakaan. On vain niin paljon mukavampaa vetää peitto korviin ja jatkaa unia. Ja töiden jälkeenhän ei enää jaksa tai ehdi… Onneksi kuitenkin kävimme treenikaverini kanssa kuntosalilla parina aamuna viikossa. Nyt on pieni tauko meneillään erinäisistä syistä johtuen, mutta eiköhän tämä tästä taas etene. 

Usein kehotetaan etsimään liikuntamotivaatiota kuvittelemalla, kuinka ihanalta liikunta tuntuu ja kuinka mahtava olo on jälkeenpäin. Kyllähän sitä tyydytystä saa endorfiinista ja itsensä voittamisesta treenin jälkeen, mutta liikunnan toteuttamisen romantisoimisen lopetan tähän. Totuus on, että aamulla ei ole kiva nousta ylös ja lähteä kuntosalille puolinukuksissa. Alkulämmittely juoksumatolla, crosstrainerilla tms. on syvältä. Ei ole yhtään mukavaa lenkkeillä tihkusateisessa harmaudessa eikä kesähelteellä. Enkä todellakaan nauti kipukynnyksen ylittämisestä, vaikka sitä on pakko tehdä, jos haluaa kehittyä. Ja totta kai sitä haluaa kehittyä – en tekisi ensimmäistäkään ylimääräistä liikkua, jos en sitä haluaisi. 

Elämässä on niin paljon asioita, jotka pitää tehdä. Tai luulee, että ne pitää tehdä. Tai toivoisi jostain syystä, että saisi ne tehdyksi. Vapaa-ajan ”pitäisi”-hommista voi laistaa, jos ne koskevat vain ja ainoastaan itseä, kuten tiskaus, viikkosiivous, turhien tavaroiden lajittelu kiertoon, harrastusten järjestelmällinen toteuttaminen ja ideoiden loppuun saattaminen (kirjoittaminen,  valokuvaus, maalaus, liikunta…). Ehkä pitäisi kehittää itselleen jonkinlainen intohimo edes johonkin asiaan, mutta perusinnottomalle luonteelle on vaikea tehdä mitään. En ole vielä törmännyt asiaan, josta olisin todella innostunut niin, että sitä olisi pakko tehdä. Teen monia asioita mielelläni, mutta yhtä monia asioita (ja joskus noita kivojakin asioita) joudun perustelemaan järkiperäisesti itselleni, jotta jatkaisin niiden tekemistä. Laiskuuttako? Flegmaattisuutta? Temperamentin puutetta? Whatever – näillä eväillä mennään. Valintoja, valintoja!

Kun kirjoitan tätä tekstiä, marraskuu alkaa olla puolivälissä. Alkukuu on unohdettu ja nyt katsotaan taas eteenpäin. Loppukuun teema jatkaa siitä, missä lokakuussa epäonnistuin. Siispä teemana on Sauvat käteen, mars! 

Käyn toisinaan erään ystäväni kanssa valokuvaamassa - tässä muutama kuva parin viikon takaiselta retkeltä. Lisäksi kuvia pilvien päältä Oulu-Helsinki-väliltä.

Innokasta marraskuuta ja miellyttäviä valintoja toivottaa
MerjaFIN

Kuntosali kutsuu

Asetin syyskuun tavoitteeksi paluun kuntosalille ja yllätys, yllätys: tavoite saavutettu! Kävin ensin tuttavani kanssa pelaamassa sulkapalloa, jonka päälle totuttelin kevyesti jälleen kuntosalilaitteisiin. Sitten aloitin kuntosalilla käynnin ennen töihin menoa aamuvirkun ystäväni kanssa. Tavoitteena on käydä salilla 2-3 krt viikossa.

Aamutreeni kestää 40-50 min., jona aikana ehtii tehdä 5-7 min. alkulämmittelyn ja sen jälkeen harjoitusta keskivartalolle sekä ala- ja yläraajoille + (jos on aikaa) lisälaitteita ja loppuverryttelyä. Tai keskivartalo + yläraajat ja toisena päivänä keskivartalo + alaraajat. Aamusalin kruunaa treenin päälle rauhassa nautittu wiener melange -kahvi kuntoklubin automaatista :-)

Suurin yllätys oli, että pystyin jatkamaan lähes samoilla painoilla, joihin pääsin reilut puolitoista vuotta sitten ennen kuin unohdin kuntosalin olemassaolon… Olen sitten ilmeisesti kuitenkin tehnyt jotain sellaista, joka on pitänyt lihaskuntoa yllä (portaiden nousua, tavaroiden roudaamista töissä, seisomista työpöydän ääressä, oman painoni kannattelua…) – muutenhan tuota ei voi selittää. Paitsi jos olisin tehnyt aiemmin liian pienillä painoilla, mutta se ei kyllä pidä paikkaansa. Lisään painoja aina, kun pystyn tekemään 10-15 toistoa / 2-3 sarjaa. En siis heiluttele puntteja huvikseni. Mutta hyvä vain näin, sillä se motivoi jatkamaan.

Nyt kun kuntosaliputki on saatu avatuksi, pitäisi palata myös sauvakävelyn pariin. Siispä lokakuun teemana on: Sujuvasti sauvoilla. Painotavoitteita en edelleenkään aseta.

Tämän kerran valokuvaväläys tulee Kävele naiselle ammatti -tapahtumasta 13.9.15. Koskaan ei ole lenkillä niin kiire, ettei ehtisi muutamaa kuvaa ottaa :-)

Kuulasta lokakuuta kaikille!
t. MerjaFIN

Bageleita ja tonnikalaa

Ei mennyt niin kuin Strömsössä tämä elokuu. Englannissa alkanut bagel-putki jatkui, kun löysin makoisia bageleita Stockmannilta. Resepti: bagel halkaistaan kahtia ja käräytetään leivänpaahtimessa. Päälle sipaistaan margariinia, leikataan palanen voimakasta juustoa, kasataan kunnon annos tonnikalaa (paloina vedessä) ja kruunataan kiemuralla remouladekastiketta tai paprikamajoneesia. Lisäksi löysin (valitettavasti) jäätelöuutuuden, joka ruokki rakkauttani voimakkaaseen, englantilaiseen minttuun: Arla Ingman English Mint.

Nyt olen sitten tasapainoillut noiden houkutusten välillä elokuun. Toukokuun lopussa kokonaispudotus oli 12,5 kg, mutta kesäkohelluksen jälkeen on tyytyminen 10 kg painonpudotukseen vuoden aikana. En ole täysin tyytyväinen itseeni, mutta en nyt ruoskaakaan ala hankkia. Tarkoituksenahan oli ottaa rennosti ja liikaa stressaamatta, ja 10 kg on parempi kuin ei mitään.

Hetken hellin ajatusta, että en teemoittaisi tulevaa vuotta, mutta päädyin kuitenkin siihen, että tulosten saavuttamisen kannalta teemakuukaudet ovat tarpeen. En edelleenkään aseta painontavoitteita, mutta vähän hyötyliikuntaa rankempi treeni lienee syytä aloittaa.

Syyskuun teemana on: Kuntosali kutsuu. Tavoitteena on saada raahattua itseni kuntosalille, jonka jäsenmaksun maksaminen ilman treenin treeniä on jatkunut jo melko kauan. Siihen haluan muutoksen. Katsotaan, miten akan käy…

T. MerjaFIN

p.s. Viime vuoden teema-/haastekuukaudet löytyvät mm. tagin "haasteet" alta. Tämän vuoden teemakuukausiin laitan tagiksi "teemat".
p.p.s. Olin elokuussa maalauskurssilla, ja kävimme hakemassa inspiraatiota mm. Hailuodosta. Tässä muutama kuva reissulta.

 

 

 

 

Kesä tuli, kesä meni, mutta minkäs teet...

Muistaako joku tuota laulua, josta tämän päivityksen otsikko on lainattu? Yritin etsiä tuubista, mutta en löytänyt. Vanha kipale, mutta totta alkaa sekin olla pikkuhiljaa: kesä on kääntymässä syksyyn. Tervapääskyt lähtivät tällä viikolla, salaa, kuten aina. Parveilivat alkuviikosta huolestuttavasti ja eräänä aamuna ne vain olivat poissa. 

Kesään on mahtunut monenmoista ja kaikenlaista. Liikuntapuoli on hoitunut lähinnä pyöräilyllä ja kävelyllä, mutta vähitellen kuntosalikin on palaamassa ohjelmistoon. Kun vain jaksaisi nousta aamulla ajoissa! Olen onnettoman aamu-uninen, enkä aina kuule kännykän herätystä. On minulla toinenkin herätyskello, mutta saatan kulkea huoneen poikki sammuttamaan sen, mutta en muista asiasta mitään. Saa siinä sitten treenikaveri herätellä aamusalille - meillä kun on tavoitteena käydä salilla 2-3 krt viikossa ennen töihin menoa. Keväällä se onnistui aika hyvin, mutta nyt loman jälkeen on lieviä käynnistymisvaikeuksia. Mutta eiköhän se siitä, pikkuhiljaa.

Kesä on kulunut aika lailla harrastusten parissa. Olen ollut maalauskurssilla, kirjoittajakurssilla ja valokuvauskurssilla, harrastanut maakuntamatkailua, ollut piknikeillä ja tavannut ystäviä. Olen myös lievästi muuttanut negatiivista suhtautumistani jazz-musiikkiin - kiitos sisareni, joka raahasi minut Kalottijazz & Blues -tapahtumaan Tornioon. Melodinen jazz on musiikkia, josta ehkä sittenkin pidän. 

Pidin myös viime kesän tapaan lomapäiväkirjaa, jotta muistaisin, mihin ne kesä- ja lomapäivät oikein kuluvat. Tänä kesänä päätin, että lähden mukaan kaikkeen mahdolliseen ja jätän vaatekaappien siivouksen, paperien järjestelyn, mattojen pesun ynnä muun "pakko-tehdä-lomalla"-toiminnan sivuun, jos muuta ilmenee. Ja sitähän ilmeni. Ei ole lomapäiväkirjassa montaa päivää, jolloin olisin vain ollut koko päivän kotona ketään tapaamatta. Ja näin on hyvä. Ihana loma, ihana kesä, kertakaikkiaan! Suosittelen! Kaappeja voi siivota ja mattoja pestä myös sateisina syyspäivinä.

Toivottavasti elokuussa on lämpimiä iltoja. Toivottavasti syksy on kuulas ja kuiva. Toivottavasti aamut ovat autereisia ja illat täynnä värikkäitä auringonlaskuja. Toivottavasti jaksan huomenaamulla nousta ajoissa ja olla salilla klo 7.30. Toivottavasti kuntosalin kahviautomaatti ei ole rikki, vaan saamme treenikaverini kanssa nauttia ansaitut kahvit treenin jälkeen.

Tsemppiä loppukesään - mitä sitten teetkin!

t. MerjaFIN

Back on track - takaisin ruotuun

Kartalla jälleen, pitkästä aikaa!

Olemme treenikaverini kanssa käyneet huhtikuun puolivälistä alkaen kuntosalilla 3 x viikossa. Parina viikkona käyntejä on työesteiden tai sairastumisen tms. takia ollut vähemmän, mutta aika hyvin olemme ruodussa pysyneet. Eli haluttomuudesta johtuvia poissaoloja ei ole ollut. Treenipäivät ovat olleet ma, ke, pe ja ajanakohta aamulla ennen töihin menoa. Treenien pituus on ollut 30-45 min. riippuen päivän kunnosta yms.

Iloinen yllätys oli, että vaikka edellisestä yhtäjaksoisesta kuntosalikaudesta oli lähes vuosi aikaa, pystyin aika pian nostamaan painot vuoden takaisiin lukemiin ja korkeampiin. Nyt olisi kai aika vaihtaa laitteita, vaikka en aivan samoilla ole joka kerta tehnytkään. Lisäksi aion kokeilla jälleen inhokkiani kinesistä, johon lainaan erään ystäväni tehokasta treeniohjelmaa. Kuntosalin lisäksi muu liikunta on ollut lähinnä kävelyä ja pyöräilyä, mutta ensi viikolla sauvakävely palaa ohjelmaan pienen tauon jälkeen. Myöhemmin on tarkoitus aloittaa jälleen pace, bodypump ja bodybalance. Siinäpä ne suosikkini sitten ovatkin.

Vaikka kunto alkoi kohota, en saanut hillittyä syömistäni. Paino putosi välillä ja nousi taas takaisin. Kierteen katkaisemiseksi pidin viime viikolla Nutrilett-viikon. Tavoitteena oli 7 päivän kuuri, mutta päätin ottaa päivän kerrallaan. Nimittäin edellisellä pussipaastokerralla sain ikäviä rytmihäiriöitä, enkä halunnut niitä uudelleen. Mutta tämä kerta meni nappiin, ei oireita eikä heikotuksia, enkä sortunut kertaakaan mihinkään ylimäärääiseen naposteluun. Vain Nutrilett-pirtelöitä ja -smootheja, sitruunavettä, teetä ja kahvia. Kaiken kaikkiaan kuuri oli tällä kertaa jopa yllättävän helppo ja paino putosi viikon aikana peräti 5 kg. Kokonaispudotus vuoden alusta on vaatimattomat 7 kg, mutta tästä on hyvä jatkaa kevennetyin eväin. Tällä kertaa maltoin myös olla syömättä itseäni koomaan heti kuurin päätyttyä :-)

Vastpainona fyysiselle toiminalle kävin ystävien kanssa valokuvausretkillä. Viikonloppuna oli upea auringonlasku ja kaunis kuutamo, jotka yritin napata kameralla.

Aurinkoisia treenipäiviä ja hyvää mieltä!
t. MerjaFIN

Illan virkku, aamun torkku

Ylös, ulos ja lenkille!

Miksi aamut ovat niin vaikeita? Ehkä se johtuu säästä? Tuntuu ylivoimaiselta lähteä aamulla puoli kahdeksalta kuntosalille, jos taivas valaa vettä tai ulkona on pilkkopimeää. Mutta jos aurinko paistaa, olisin valmis jo kuudelta - kunnes alan katsoa Ylen aamu-tv:tä ja nukahdan uudelleen...

Entä mistä johtuu se, että alan kokata seuraavan viikon lounasannoksia vasta puoli kymmenen aikaan sunnuntai-iltana? Tai että työpäivän tehokkain aika minulle on iltapäivä? Sama työaika (8 t) tuntuu paljon pidemmältä, jos menen töihin kahdeksalta kuin jos menen vasta esim. puoli kymmeneltä.

Ehkä syynä on luontainen vuorokausirytmini. Ehkä vain kerta kaikkiaan olen illan virkku ja aamun torkku. Vuorokausirytmi on osin sisäsyntyistä, mutta siihen on mahdollista vaikuttaa - joidenkin mukaan jopa pitäisi pyrkiä vaikuttamaan, jotta sopeutuisi "normaalin" elämän rytmiin, yhteiskunnan hyväksymään sosiaaliseen normiin. Kaikille se ei ole edes mahdollista, ajatelkaa vaikka vuorotyöläisiä.

Työpaikassani on liukuva työaika ja voin mennä töihin aika lailla oman rytmini mukaan. Ehdin käydä kuntosalilla tai lenkillä ennen töihin menoa ja olen koko päivän virkeämpi kuin ilman treeniä. Haittapuoli on se, että olen myös töissä tunnin, pari pidempään kuin moni muu. Ja se, että sinne salille meno on aamulla niin kovin vaikeaa. Mieluummin kääntäisin kylkeä... Aikaisin (klo 23) nukkumaan ja aikaisin (klo 7 ) ylös, ulos ja lenkille tai salille, niin johan siinä tulee täyspitkä yöuni. Tosin tuo klo 23 toteutuu aika harvoin... Uni vaatii sitten velkansa viikonloppuisin, jolloin olen yleensä todella väsynyt koko ajan. Silloin voin antaa itselleni luvan vain olla ja torkkua univelat pois.

Lisäksi olen aamuisin aivan käsittämättömän hidas! Jos joku videoisi toimiani, ne olisivat kuin hidastetusta filmistä. Se kai johtuu siitä, että vireystilani ei vain yksinkertaisesti ole optimaalinen aamuisin. Muuten en ymmärrä sitä, että kissojen ruokkimiseen, niiden hiekka-astioiden siivoamiseen ja salikamppeiden päälle pukemiseen kuluu puoli tuntia. Puoli tuntia! Aivan käsittämättömän pitkä aika! Mitä ihmettä oikein nyhrään?!

Vuorokausirytmistä voi lukea esim. tästä: http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Vuorokausirytmi-sanelee-virkeystason/496/
tai tästä: http://www.tervesuomi.fi/fi/julkaisu/11720
tai vaikka tästä: http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2007/010507_e.htm

Kokkaamisesta tuli mieleen uusi lempireseptini: vuohenjuustopiiras. Bongasin reseptin Ylen aamu-tv:n Suolaa & sokeria -osiosta, mutta en enää löytänyt sitä Ylen uudistuneilta nettisivuilta. Onneksi resepti on muistissa ja tässä se teillekin: Vuohenjuustopiiras (tai olisiko se paistos, koska siinä ei ole taikinapohjaa). Sopii kai myös karppaajille?

Mielenkiintoisia unia ja virkeää aamua!
t. MerjaFIN

Aikainen lintu madon nappaa, kuten sanonta kuuluu.

Uusi, vanha harrastus

Edellisessä päivityksessäni aioin kertoa uudesta jutusta ja se tulee tässä: 30 vuoden tauon jälkeen ostin luistimet ja menin jäälle. Ensin tuntui, että mitenkään en voi pysyä pystyssä, saati päästä eteenpäin. Sitten aloin muistella, kuinka aikoinaan opetettiin liukumaan vuorotellen kummallakin jalalla. Ja siitä se lähti. Ei mitään huippuvauhtia, mutta eteenpäin mentiin ja monta kertaa kentän ympäri. Kentälle on matkaa reilu kilometri, joten alku- ja loppuverryttelykin tuli hoidettua siinä ohessa. Kyllä oli mukavaa! Ehkä luistelu sittenkin on kuin pyörälläajo.

Ensi viikko on hiihtolomaa ja arvaatte varmaan, mitä toivon: hyviä luistelukelejä tietysti!

Taistelu luistimien herruudesta.

MerjaFIN
p.s. viime viikon treenisaldo: kerran aamutreeni kuntosalilla ja kaksi kertaa luistelemassa. Lisämausteena muutama epämääräinen kävelylenkki.

Treeniviikko putkessa

Flunssa meni ohi ja säät lauhtuivat -31:sta -5 asteeseen - mikä sen mukavampaa!  Ja voi varmaan sanoa, että viikko sujui liikunnan suhteen hyvin.

Tässä saldo:
Ti aamutreeni kuntosalilla 30 min.
Pe aamutreeni kuntosalilla 45 min.
La aamutreeni kuntosalilla  45 min. + juoksuvoittoinen kävelylenkki 35 min.
Su sauvakävely 4,5 km + huonekalujen roudaus 1h 20 min.

Rankinta oli tuo roudaus. Kannoimme äidilleni hänen naapuristaan veljeni kanssa täysimittaisen nahkasohvan ja kaksi nojatuolia. Ensin huonekalut 2 kerrosta alaspäin, sitten pihan yli n. 70 m matka, lopuksi 4 kerrosta ylöspäin kierreportaita (huonekalut eivät sopineet hissiin). Pelkän sohvan kantaminen vei 45 min. sillä jouduimme levähtämään jokaisella porrastasanteella, kun ote tahtoi livetä nahkapinnalla ja kädet väsyivät. Sydän hakkasi hulluna, silmissä pimeni ja kädet olivat aivan vetelät, kun pääsimme neljänteen kerrokseen. Nojatuolit olivatkin sitten jo peace of cake ja menivät yhtä soittoa alhaalta yläkerroksiin. Sen totesin, että ei ole minusta muuttonaisen hommiin, ei ole. Jos ei ole pakko :-) Mutta tämä mission impossible oli kyllä työvoitto. Jee!

Ruska, Leevi ja salikengät

Hyviä treenikelejä,
toivottaa MerjaFIN

Terästäytymistä

Uusi vuosi, uudet tuulet. Ei lupauksia, korkeintaan mietintöjä.

Kuten arvaatte, syyskuussa tekemäni tarmokas tavoite pudottaa 10 kg vuoden loppuun mennessä ei toteutunut. Syynä on vain laiskuus, ei mikään muu. Turha sitä on selitellä. Iloa tuo joulukuussa perheeseen muuttanut Ruska-kissa, joka on saanut masentuneen Leevi-mirrin piristymään. Sellaisia ne ovat, eläimet :-)

Onneksi minulla on treenikaveri, joka on yhtä altis antamaan periksi laiskuudelle kuin minäkin. Tänään sovimme, että aloitamme oman juoksukoulun. Ensimmäinen lenkki on lauantaina ja seuraava ensi viikon maanantaina ja kolmas torstaina. Lenkkitavoite on 3 x viikossa. Sen lisäksi yritämme käydä 1-2 krt / vk kuntosalilla aamulla ennen töihin menoa. Kun vain muistaisi herätyskellon soidessa, kuinka mahtava on tunne treenin jälkeen! Ja kun muistaa varata euron verran mukaan, voi juoda kahvit kuntoklubin automaatista treenin jälkeen ja istahtaa hetki rauhassa. Tai sitten voi mennä kahville viereiseen kauppahalliin. Pelkät kahvit, ei pullaa :-)

Terästäytyminen tarkoittaa myös sitä, että ruokavalio pitää laittaa kondikseen. Siihen käytän vanhaa, tuttua kalorilaskuria. On se vain niin hyvä peli!

EasyLife-ryhmän (jossa olin aikoinaan) ohjaaja Hanna on perustanut oman firman, Super-Akatemian (myös Facebookissa). Siinä on nainen paikallaan! Toivotan Hannalle menestystä! Firman puitteissa hän pitää myös blogia, josta saa viikoittain vinkkejä liikuntaan ja ravitsemukseen. Kannattaa tsekata MiniAkatemia-blogista Hannan vinkit.

Hyviä valintoja vuonna 2012 meille kaikille!

t. MerjaFIN

Syksyn suunnittelua

Syyskuu tuli, mutta onneksi lempein ilmoin ainakin näin aluksi.

Syksyn suurin jännityksen aihe on, löytääkö MerjaFIN itsestään sen parin vuoden takaisen puhdin, jonka avulla putosi 30 kg. Takaisin on tullut 10 kg ja se pitäisi saada pois ja vielä reippaasti senkin päälle.

Tiistaina olisi ollut EasyLife Control -ryhmä, mutta minulla alkoi akvarellikurssi, joten en päässyt ryhmään. Maalauksesta ei voi olla pois kuin aivan pakosta, sillä jos ryhmän koko pienenee jäsenten poissaolojen takia alle tietyn määrän vaikka vain kahdella kerralla, ryhmä lakkautetaan, eikä rahoja makseta takaisin.  Raakaa on…

Ennakkotehtävänä ELC-ryhmään oli tavoitteiden asettaminen syksylle. Tässä minun tavoitteeni:
painoni putoaa n. 3 kg / kk eli joulukuussa painan 12 kg vähemmän kuin nyt.  Tekisi mieleni sanoa kunnon urheilijan tavoin:  Parhaani teen ja katsotaan sitten mihin se riittää. Mutta jotenkin tuntuu, että tuossa lausahduksessa on luovuttamisen makua, joskaan urheilijat eivät sitä varmasti tarkoita. Jos aikoo voittaa, on uskottava, että pystyy siihen. Toistaiseksi minä olen vain lepsuillut, antanut kesän kulua ja kilojen karttua.

Mutta muutos on jo alkanut. Kokkasin valkosipuli-juureslaatikkoa ja riisi-tonnikalavuokaa su ja ma ja laitoin pakkaseen lounasrasioiksi. Laitoin myös reseptit Kalorilaskuriin, josta ne ovat näppärästi lisättävissä päivän ruokalistaan.  Ravintosuunnitelma on selvä: monipuolisesti monenlaista ja sitä, mistä tykkään, sillä muuten hommasta ei tule mitään.

Viikon liikuntasuunnitelma (ja sen poikkeukset):
ma 5.9. verenluovutus eli ei kuntoilua, vaan lepäilyä ja nesteytystä
ti 6.9. akvarellikurssi eli ei kuntoilua mahdu tällekään päivälle
ke 7.9. sauvakävely 45 min.
to 8.9. kuntosali
pe 9.9. sauvakävely 60 min.
la 10.9. lepo
su 11.9. kuntosali

Katsotaan ensi viikolla, miten suunnitelma toteutui.

Nautitaan leppeistä ilmoista - reilun kuukauden päästä meillä voi jo sataa lunta…

MerjaFIN

Kuntoilua ja kotihommia

So far so good :-D Viime viikolla 2 x kuntosalilla ja kerran puolen tunnin reippaalla sauvakävelyllä, lisäksi muutama pyöräilykeikka. Siitä se lähtee. Salilla vatsalihakset menivät 55 kg painoilla ja selkälihakset 50 kg:n, eikä muissakaan ollut valittamista. Hyvin oli taso säilynyt kesätauosta huolimatta.

Pakastimeen tehty lounasannoksia viikon tarpeiksi ja ihanan lämmin kesäpäivä (reippaat +20 C ja tuulikin oli leppoinen) vietetty tietokonetta huoltaen, pyykäten, kokaten (ne lounasannokset...), tiskaten, pyykkiä silittäen, terassilla lueskellen ja kissaa laiturilla kävelyttäen sekä tv:tä katsellen.

Olisipa lämmintä myös ensi viikolla. Se haihduttaisi hieman ikävää, kun taivaan frakkipukuiset syöskyhävittäjät ovat pakanneet kimpsunsa ja kampsuna ja suunnanneet kohti etelää. Hyvää matkaa!

MerjaFIN

HeiHeiaa!

Elokuu ja työt ovat alkaneet. Kävin eilen kuntosalilla ja nyt parantelen kipeytyneitä lihaksia. Edellisestä käynnistä olikin jo yli kaksi viikkoa aikaa. Omaohjaajani vaihtaa kaupunkia, joten ehkä nyt on hyvä aika vaihtaa uuden ohjaajan myötä saliohjelmaa. En ole vielä päättänyt millaisen ohjelman haluan: pallo- vai kinesistreeniä, laitteilla vai vapailla painoilla, kiinteytystä vai lihasten kasvatusta, lihaskuntoa vai myös aerobista. Joka tapauksessa tunnin treeni saa riittää. Jos kahdesti viikossa, niin toinen voisi olla keskivartalo + yläkroppa ja toinen keskivartalo + alakroppa. Taas on niin paljon, mistä valita! Saliohjelman lisäksi pace, bodybalance, bodypump, venyttely, juoksu (aluksi osaksi kävellen, kun on ollut taukoa). Näitä vaihdellen luulisi monipuolisuuttaa olevan riittävästi.

Oulussa on 20.8. Likkojen lenkki, johon osallistumme työporukalla. En vielä ole päättänyt, olenko laiska vai tehokas eli kävelenkö 2,8 km vai 7 km - hmmm... Päivä jatkuu virallisen ohjelman jälkeen työkavereiden kanssa saunomisella ja syömingeillä. Koko päivän urakka! :-D

Olen ennenkin mainostanut HeiaHeiaa. Se ilmoittaa olevansa "ehkäpä hauskin tapa pysyä kunnossa". Siispä olen kirjannut sinne myös maalauksen, joka minun kohdallani tarkoittaa akvarelli- tai pastellimaalausta sekä meditoinnin, joka tarkoittaa kirjoittamista. On siellä kummempiakin... Ja kyllä ne treenistä käyvät.






Olin viime viikonloppuna pe-su maalauskurssilla. Lauantaina maalasimme Nallikarissa ja kotiin tultuani olin aivan hirvittävän väsynyt.


















Sama tilanne sunnuntaina, kun maalasimme Hupisaarilla. Raitisilmamyrkytys... Keskittyminen ja ulkona oleilu vie voimia sekin.


Olen kirjannut HeiaHeiaan myös kissankävelytyksen. Kierrän Leevi-kissan kanssa korttelin lähes joka ilta. Kuvaamme rantalaiturilla auringonlaskua ja Leevi syö sieniä ja metsästää hyttysiä ja käy tervehtimässä laiturilla istujia. Aikaa kuluu n. 30-40 min. ja matkaa kertyy ehkä 400 m per kerta. Ei siis mitään järin reipasta, mutta rentouttavaa senkin edestä.

Tässä minun HeiaHeia-merkintöjeni top 5 tältä kesältä:
1. kissankävelytys 40 krt, 0 km (eli 40 x 400 m = n. 16 km)
2. pyöräily 32 krt, 216 km
3. meditointi (lue: kirjoittaminen) 17 krt
4. kävely 10 krt, 21 km
5. juoksu 9 krt, 27 km

Toivottavasti syksyn myötä lista hieman muuttuu ja lajit vaihtuvat. Ja kesäkilot katoavat...

MerjaFIN

Heinäkuu tavoitteet

Helteet lienevät kohta ohi ainakin joksikin aikaa. +30 C olikin jo aivan liikaa, etenkin kun terassillani lämpö kohosi +44 asteeseen ja sisälläkin on ollut yötä päivää +27 C. Tänään tuli vihdoin ihana ukkosmyrsky, joka toi mukanaan kaatosateet ja kovat tuulet. Ulkona on silti edelleen +25 ja sisällä +27...

Painonhallintaryhmä kokoontui tiistaina, mutta en päässyt paikalle. Tehtäväksi tuli laatia kaksi klubikäyntiä  per viikko sisältävä liikuntaohjelma heinäkuulle. Tässä minun ohjelmani:

• su 10.7. kuntosali
• ti 12.7. kuntosali
• to 14.7. kuntosali
• ma 18.7. pace45 (min.) + venyttely45
• to 21.7. kuntosali
• ma 25.7. pace45 + venyttely45
• ke 27.7. painonhallintaryhmä

Tarkoitus olisi käydä lenkillä välipäivinä 1-2 krt / vk, sillä työporukkamme osallistuu elokuussa likkojen lenkille.

Myös syömiseen täytyy jälleen kiinnittää huomiota, sillä paino on noussut kesälomalla aivan järkyttävästi.

Mutta nautitaan silti kesästä!
MerjaFIN

Treeniviikko

Tässä kulunut liikuntaviikkoni:

Ti 31.5. pyöräily 19 km
To 1.6. sauvakävely 45 min.
Pe 2.6. kuntosali 67 min.
La 3.6. pyöräily 9,6 km
+ sauvakävely 39,25 min. = 4,580 km (mikä todistaa, että sauvakävelen nopeampaa kuin juoksen...)
+ pyöräily 5 km (heti sauvakävelyn jälkeen; mittasin sauvakävelymatkan pyörän matkamittarilla ja ajoin mutkan kautta kotiin, koska en kehdannut samojen ihmisten edestä enää neljättä kertaa viilettää lenkkikamppeissa...)
Su 4.6. kuntosali 69 min., pääasiassa kinesistä

Niin että ei sitä ihan laiskana olla auringossa köllötetty :-)

Kuva lenkkipolun varrelta:

MerjaFIN

Interventioita

Tiistai-iltana kokoontui painonhallintakurssin kontrolliryhmä, ja opin jälleen jotain uutta itsestäni. Siitä tarkemmin tekstin lopussa. Aluksi katsaus maaliskuun kuntoiluun.

Merkitsen aina toteutuneen liikunnan sitä varten hankittuun kalenteriin. Kirjaan kalenteriin mm. treenin keston, yleiskuntoa kohottavalla sykealueella "vietetyn" ajan, keskiarvo- ja maksimisykkeen sekä kulutetut kalorit ja tarpeen mukaan tuntemuksia. Tallella on monta liikuntapäiväkirjaa monen vuoden ajalta. On kiva nähdä, mitä on tehnyt ja milloin, ja on kiva huomata, että on se kunto kuitenkin vuosien varrella kasvanut. Jaksaa enemmän ja pidempään ja tehokkaammin matalammalla (tai korkeammalla) sykkeellä.

Koska edessä oli hiihtolomaviikko, päätin ottaa siitä irti sen, mitä jaksoin ja tehdä jopa useampia treenejä päivässä, mikä ei yleensä kuulu tapoihini.

Ja tämä oli saldo:
Ti 1.3. kuntosali 55 min., aika kova
Ke 2.3.–pe 4.3. laiskottelua ennen lomaa... perjantaina junalla siskon luo
La 5.3. hohtokeilausta siskon kanssa tunnin verran, illalla saunomista ja keilailussa kipeytyneen nilkan lepuuttelua, kevyesti viiniä ja elokuvia tv:stä
Su 6.3. hiihtämässä (ehkä n. 40 min.) siskon kanssa, mäkiä ylös ja alas, kaatuminen ja pään kolautus…
Ma 7.3. kaatumisesta johtuvan kaulan/niskan lihaskivun ja pään parantelua (jopa nieleminen vastaa kipeästi jännittyneisiin lihaksiin)
Ti 8.3. vielä vähän päätä jomottaa;  illalla ystävän kanssa syömässä kehnoa ruokaa kalliilla hinnalla
Ke 9.3. tositoimiin: päivällä juoksua 45 min. + illalla BodyBalance 60 min.; vielä piti hieman varoa kaulan/niskan lihaksia
To 10.3. päivällä 20 min. juoksua, 25 min. kävelyä + illalla kuntosali 45 min. rauhallisesti pitkillä sarjoilla; juoksu alkaa tuntua nivelissä tottumattomalla, mutta pää sen sijaan kääntyy jo
Pe 11.3. päivällä 50 min. tosi reipasta kävelyä räntäsateessa + illalla kuntosali 50 min. ja kävelyä 25 min.; joka niveltä kolottaa ja jalat ovat aivan poikki; kuntosalin rentoutuslaite tuntuu oikeasti auttavan
La 12.3. ystävän synttäreillä syötiin rasvarieskaa ja täytekakkua, kaupan kautta kotiin 2 km kävellen ja ruokaa sulatellen
Su 13.3. juoksua ja kävelyä vuorotellen yht. 55 min. ystävän kanssa jutustellen, teho reippaasta kohtuukovaan; eilinen lepo oli tarpeen, nyt taas jaksaa
Ma 14.3. eka työpäivä loman jälkeen; kai silloin on oikeutettu pitämään vapaata liikunnasta…?
Ti 15.3. painonhallintaryhmässä n. 50 min. reipasta sauvakävelyä, jutustelua ryhmässä ja punnitus

Kahden viikon aikana 11 treenikertaa, 7 eri lajia. Mielestäni se on aika paljon, minulle. Jollekin muulle se on pikkujuttu. Normaalitahti minulla on 2–3 krt viikossa sauvakävelyä, juoksentelua tai kuntosaliharjoittelua (joskus jotain muuta).

Kaloreita kului noissa treeneissä yhteensä n. 4200 kcal eli kahden kokonaisen päivän energian peruskulutuksen verran kohtuullisen keveää työtä tekevällä henkilöllä. 

Mitä noilla kaloreilla sitten saa?
500 kcal vaje peruskulutuksessa  per päivä laihduttaa n. 500 g viikossa. Tuosta kahden viikon aikana liikunnalla kulutetusta kalorimäärästä riittää siis vajetta (korjatkaa, jos olen väärässä) 8,4 päivälle. Ts. jos olisin syönyt normaalin peruskulutuksen verran kaloreita päivässä (siis vähentämättä ruoan kalorimäärää), minun olisi pitänyt laihtua reilussa 8 päivässä kokonaista 500 g.

Jo vain siinä herää kysymys, että kannattaako rehkiminen…
Vastaus on sekä kyllä että ei.
- Jos haluaa laihtua ilman ruokavalion muutosta pelkästään liikuntaa lisäämällä, saisi juosta vuorokauden ympäri. Ja siinähän ei ole mitään järkeä. Tai no… 2 tuntia kuntosalilla rankkaa treeniä tai 1-1,5 tuntia tosi reipasta kävelyä/juoksua päivässä ajaisi minulla saman asian nykyisellä paino- ja kuntotasollani.
- Jos taas haluaa laihtua pelkästään ruokavaliota muuttamalla, paino kyllä laskee eikä tarvitse rehkiä, mutta kunto ei myöskään kasva.

Summa summarum…
- jos vähennät ruoan kaloreista 500 kcal peruskulutuksen määrästä per päivä,  laihdut n. 500 g viikossa
- jos liikut lisäksi reippaasti 60 min. esim. 3 kertaa viikossa, voit joko syödä liikkumasi kalorimäärän verran enemmän tai käyttää ainakin osan kaloreista tehostamaan painonpudotusta
- lisäämällä liikunnan osaksi painonhallintaa jaksat paremmin päivittäisissä askareissasi
- lisäksi liikunta tehostaa aineenvaihduntaa ja lihakset kuluttavat levossakin enemmän energiaa kuin rasvakudos, joten kannattaa muuttaa rasva lihaksiksi liikunnan avulla

Kalorilaskurin avulla
voi laskea peruskulutuksen, ”laihdutusvajeen” ja liikunnan kalorit sekä suunnitella monipuolisen ruokavalion tukemaan painonhallintaa ja pitämään yllä terveyttä laihduttamisen aikana.

Ja sitten siihen painonhallintaryhmän tapaamiseen…
Kerroin tämän tekstin alussa, että opin ryhmätapaamisessa jotain uutta itsestäni.

Paino oli suunnilleen ennallaan (itse asiassa se oli pudonnut n. 800 g eli tuon maaliskuun liikuntarysäyksen tuoman kalorivajeen verran), mutta  rasvaprosenttini oli noussut edelliseen punnitukseen verrattuna. Muuta syytä en siihen keksi kuin sen, että olen syönyt paljon juustoa. Aktiivisen painonpudotuksen aikaan vähensin juuston minimiin ja söin sitä erittäin harvoin, mutta viime aikoina juustoa on kulunut reippaasti. En juurikaan syö pullaa, tuskin koskaan karkkia tai suklaata, mutta juustoa on mennyt senkin edestä.

Ryhmänohjaaja kysyi, halusinko laihtua. Hetken miettimisen jälkeen vastasin epävarmasti: En. Ja niin se on tainnut olla jo pitemmän aikaa, vaikka en sitä ole tiedostanut. Syön suht terveellisesti, vilkuilen kalorilaskurista, että paino ei pääse nousemaan nykyisestä, liikun pitääkseni yllä ja kasvattaakseni kuntoa. Mutta toiminko laihtuakseni? Rehellisesti täytyy sanoa, että en. Vaikka minulla edelleen on reippaasti ylipainoa, olen tuntenut oloni keveäksi ja ollut tyytyväinen olooni. En ole kokenut tarvetta pudottaa painoa.

Joka tapauksessa lupasin laihduttaa 12.6. mennessä 6 kg. Se ei ole mahdoton tavoite, pikemminkin maltillinen. En aio stressata itseäni lupaamalla liikoja, mutta tuon verran voin luvata. Ja onhan painon pudottaminen toki järkevää jo ihan terveydenkin kannalta. 

Tämän tekstin otsikko oli interventioita. Tein alitajuisen intervention triplaamalla liikuntamääräni kahden viikon aikana tavanomaiseen verrattuna. Halusin nähdä, mitä jaksan tehdä ja pystynkö tekemään kohtuukovan treenin kahdesti päivässä. Myös ryhmänohjaaja teki intervention laittamalla minut ajattelemaan, haluanko pudottaa painoani ja lupaamaan tuon 6 kg:n pudotuksen, vaikka olin juuri todennut, että en ole halunnut pudottaa painoani.  
Ääneen lausuttuna asiat saavat uuden merkityksen, niistä tulee todellisia.

Pitäkää mielessä 12.6. Kerron silloin, olenko pystynyt pitämään lupaukseni.

Tsemppiä teille muillekin, jotka mietitte näitä samoja asioita.

Hiihtolomalla

Vietin viikonlopun sisareni luona Torniossa. Sain houkuteltua siskoni hohtokeilaamaan, mikä oli mitä mainiointa lauantai-illan viihdykettä.

Illan saldo: minulla kipeytynyt nilkka ja siskolla verta vuotava sormi. Ja mikä pahinta: pikkusisko sai enemmän pisteitä kuin minä… :-D Tosin kumpikaan meistä ei ymmärtänyt, miten pistelasku tapahtui. Muutaman kaadon ja erinomaisen paikon saimme molemmat tehtyä. Keilaaminen on hauskaa!

Sunnuntaina sai siskoni määrätä lajin ja lähdimme hiihtämään. Sää oli aurinkoinen, joskin melko tuulinen, pakkasta vain pari astetta, jalassa siskon miehen monot ja sukset. Edellisestä hiihtoreissustani oli aikaa yli 20 vuotta. Hiihto loppui aikoinaan siihen, kun ladut kapenivat niin, että ”puujärviset” eivät enää sopineet latu-uriin. Viimeinen niitti oli taloyhtiön kellariin tulvinut vesi, joka tuhosi sukset käyttökelvottomiksi. Uusia ei tullut ostettua, koska lähimmälle ladulle oli matkaa pari kilometriä, mikä autottomalle tuntui liian pitkältä matkalta kantaa suksia. Odotin siis sunnuntaista 3,3 km hiihtolenkkiä pelonsekaisella jännityksellä.

En tiennytkään, että Torniosta löytyy niin paljon nousuja ja laskuja… Nousut taaplasin ylös välillä haarakäyntiä, välillä sivuttain, miten helpoimmin pääsin. Sukset luistivat mieluummin taakse- kuin eteenpäin, mikä johtui pikemminkin unohtuneesta tekniikasta kuin pitovoiteen puutteesta. Erityisen tyytyväinen olin siihen, että minä, jolla on kaikkien talousjakkaroita korkeampien paikkojen kammo, selvitin mäet ja mutkat kaatumatta! ”Mene Munamies-asentoooooon….!” kuului siskon huuto takaani, kun viiletin mäkiä alas aurinkolasit huurussa.

Onneksi, ONNEKSI mäet olivat sen verran aukeilla paikoilla, että tuuli ei ollut nakellut kaarnaa ja risuja ladulle. Nimittäin n. 100 m ennen lenkin loppua, kun hiihtelimme tasamaalla puiden siimeksessä ja olin tyytyväinen itseeni, suksi tökkäsi kaarnaan ja lensin selälleni. En tiedä, miten on mahdollista lentää selälleen pitkiltä suksilta, mutta niin vain kävi. Löin takaraivoni kovaan latuun ja henki salpautui säikähdyksestä. Koska polveni eivät mene vanhoista urheiluvammoista johtuen kunnolla koukkuun, en pystynyt kampeamaan itseäni ylös sukset jalassa. Sisareni ja ohi kiitävä hiihtokansa pysähtyivät auttamaan suksia jaloista ja pääsin pinteestä. Kiitos, ystävälliset torniolaiset!

Hiihtoretken saldo: Näyttää siltä, että selvisin kaatumisesta säikähdyksellä. Takaraivo ei kipeytynyt, joskin päätä kyllä jomotti hieman, joten ehkä sain lievän aivotärähdyksen, ehkä en. Muita aivotärähdykseen viittaavia oireita ei tullut. Sen sijaan maanantaina kaulan ja niskan alueen lihakset olivat kuin kireä kauluri.  Nousu makuulta ylös oli tuskallista, samoin pään kääntäminen ja taivuttaminen mihin suuntaan tahansa teki kipeää. Jopa nieleminen tuntui hankalalta ja kipuna kaulan lihaksissa. Muut lihakset olivat ok, kiitos kuntosalitreenin, joten nähtävästi kaulan ja niskan lihakset jännittyivät kaatuessani, kuten lihaksilla on tapana. Hyvä niin, ehkä se suojasi pahemmalta pään iskeytyessä maahan. Nyt lihasjännitys tuntuu hieman lauenneen, joten ehkäpä jo huomenna lähden ainakin sauvakävelylle, jos en kuntosalille uskaltaudu. Keskiviikkona on vuorossa BodyBalance.

Aurinkoisia kevätkelejä kaikille! Varokaa laduille pudonnutta kaarnaa!

Helmikuu on mielessäin...

Mitä helmikuussa oikeastaan tapahtui? Mitä kirjoitin blogiin viime viikolla, mitä kuukausi sitten? Mitä päätin ja pitikö se? Mitä tein viime vuonna tähän aikaan, vuosi sitten, kymmeniä vuosia sitten? Millaisia olivat valintani?

Blogin linkkilistassa lukee Oulu. Linkki vie Google maps:iin, ja kun etäännyttää näkymää, näkee kohta Skandinavian ja sitten koko Euroopan, maailman. Noinko suuri Suomi on pinta-alaltaan? Euroopan suurvallat jäävät jälkeen ainakin erämaan määrässä. Siinä me olemme, suoraan Balttian yläpuolla. Onko se Latvian rannikko, joka näkyy upean sileänä ja avarana kallioreunana lentokoneesta? Ja Englanti kolmen (Oulusta Helsingin kautta neljän) tunnin lentomatkan ja kahden aikavyöhykkeen päässä lännessä, 0-vyöhykkeellä, klo 00:00 Greenwichin aikaa.

Ensimmäinen hieman laajempi kosketukseni Eurooppaan tapahtui 80-luvulla. Vuosina -82 ja -83 ajoimme porukalla läpi Euroopan ja parkkeerasimme Italiaan kuukaudeksi ja kahdeksi. Vuonna -84 Inter-Rail (vai onko se nykyään Interrail…) oli ”the must”.

Matkan alkajaisiksi istuimme kolme päivää yhteen menoon junassa ja pelasimme korttia, koska oikeastaan mitään muuta tekemistä ei ollut. Matkustimme junalla Oulusta Turkuun, sieltä laivalla Ruotsin puolelle, junalla läpi Etelä-Ruotsin ja Tanskan. Odottelimme Saksaan vievää lauttaa, toisella puolen suuntasimme Belgiaan ja jälleen lautalla yli vesien Englantiin. Se oli ensimmäinen kosketukseni saarivaltioon.

Kiersimme myös monta muuta maata matkan aikana. Keskeisimmät mietittävät asiat olivat: ehdimmekö junaan päästäksemme seuraavaan etappiimme, missä nukumme seuraavan yön, missä peseydymme, mistä löytyy raikasta ja ilmaista vettä keskellä Pariisia… Erityisesti mieleeni on jäänyt yö, jolloin koko interrailkansa makasi pitkällään Italiasta Itävaltaan menevän junan käytävällä, koska hytit olivat täynnä. Konduktööri kulki käytäviä yrittäen varoa astumasta päällemme. Keskellä yötä tulimme maiden rajalle ja jouduimme vaihtamaan junaa. Huonosti nukutun yön jälkeen ei olo ollut kaikkein aurinkoisin saapuessamme Wieniin. Maailma pieneni ja mieli piristyi kummasti, kun kuulin jonkun huutavan ”Hei, Merja! ”. Tuttava Oulusta oli eksynyt samaan kaupunkiin.

Junissa ja raja-asemilla riitti, kun vilautti Suomen passin kantta. Aah, Finland! Okay, okay! Tiukimmat olivat turvatoimeliaiden ilmeet Englannin satamaterminaalissa. Ja ainoa paikka, jossa rinkkamme tarkistettiin oli Tornion tulli, kun n. 130 km ennen koti-Oulua ylitimme viimeisen raja-aseman kävellen Haaparannan rautatieasemalta Tornion puolelle. ”Ai, te olettekin suomalaisia! No tarkistetaan nyt silti nuo rinkat, kun sisään asti tulitte.”

Moni asia on muuttunut noista ajoista (kuten kartat). Rajojen ylittäminen on sekä helpottunut että tiukentunut. Ihmiset, me kaikki, olemme tehneet valintoja. Joskus ajattelen, että olisipa se mukava lähteä autolla tai junalla Eurooppaa kiertämään! Mutta lähtisinkö silti? Se tuntuu niin kovin vaivalloiselta. Ja kalliilta. Mukavuudenhaluinen minäni ei ehkä haluaisi tehdä matkaa budjetilla, johon sisältyy yöpyminen rautatieasemalla tai hiusten peseminen huoltoaseman vessassa. ”Good old days” olivat mahtavia silloin, aivan varmasti, mutta tällä hetkellä, tässä iässä, tässä elämäntilanteessa – hmmm… Aikuisten Interrailista voi lukea kolumnin ja kommentteja vaikkapa tältä Osmo Soininvaaran palstalta.

Tarkoitukseni oli tehdä lyhyt raportti helmikuulta, mutta taisin eksyä aika kauas aiheesta. Vai eksyinkö? Helmikuu ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan (työtä, harrastuksia, selityksiä…) painonhallinnan suhteen, mutta liikunnan ilopilkku on, että olen tänään nostanut kuntosalilla 11.2.11 Kuntosaliohjelma-päivityksessä aikomani painot rintalihas (pectoralis) -laitteessa 25 kg:een ja tehnyt kolme kymmenen toiston sarjaa. Lisäksi tein pystypunnerusta Smith-tangolla 3 x 10 x 6,25 kg, ja se tuntui helpolta huolimatta siitä, että kaaduin eilen työpaikan jäätyneillä portailla ja venähdytin olkapääni. Jeee!

Pointtini on, että elämä on täynnä valintoja, joka hetki. Vuonna -84 valintani oli Inter-Rail, ja sen muisteleminen valokuvia tutkimalla oli miellyttävän rentouttavaa. Se oli valintani tänään. Muista valinnoista taidan kirjoittaa toisella kertaa.