Syksyn juhlaa

400 g jauhelihaa
2 sipulia
1 paprika
1 prk (390 g) yrttimaustettua tomaattimurskaa
1 pkt amerikan pekonia
3 rkl ketsuppia
5 dl keitettyä makaronia
1 prk (150 g) Silva-savuporolevitettä (kevyt)
2,5 dl ruokakermaa (Flora kevyt 7 %)
150 g juustoraastetta
oliiviöljyä
suolaa (varovasti)
kurkumaa (ripaus)
cayennepippuria
pippurisekoitusta
paprikajauhetta
muskottipähkinäjauhetta
rakuunaa (runsaasti)

- keitä makaronit ja huuhtele kevyesti, sekoita mukaan teelusikallinen öljyä, jotta makaronit eivät tartu toisiinsa. Kaada makaronit öljyllä voideltuun uunivuokaan
- pilko sipuli ja paprika pieneksi ja kuullota öljyssä pehmeiksi
- ruskista jauheliha öljyssä ja lisää loppuvaiheessa sekaan pieniksi pilkottu pekoni
- kaada sipuli-paprikaseos ja jauheliha-pekoniseos kattilaan ja lisää tomaattimurska
- lisää mausteet seokseen ja anna kiehua pienellä lämmöllä n. 10 min.; tarkista maku.
- kaada seos vuokaan makaronien päälle
- sekoita keskenään ruokakerma ja savuporolevite ja kaada seos vuokaan
- levitä juustoraaste pinnalle
- paista 200 asteessa 30-40 min., kunnes näyttää ja tuoksuu hyvältä :-)

Eräs ystäväni soitti ja pyysi reseptiä ruokaan, jota olin hänelle taannoin tarjonnut. Siinä oli ollut jauhelihaa, makaronia ja jotain kastiketta, vähän lasagnen tapaan. Minulla ei aluksi ollut mitään mielikuvaa aineksista. Sitten löysin "uusimmat kehitelmät liimalapulla" -pinosta kolme irrallista keltaista tarralappua, jotka näyttivät kuuluvan yhteen ja sain aikaiseksi yllä olevan kokonaisuuden, jota (todennäköisesti) olin tarjonnut ystävälleni.

Ei siis tarvitse ihmetellä, jos blogikirjoitukseni eivät puhku liikunnan iloa ja onnistumisen riemua, kun ruoka maistuu liian hyvin... Mutta onneksi löysin tuon reseptini - se kuulostaa hyvältä ja sitä voi muokata kevyempään suuntaan esim.poistamalla pekonin ja käyttämällä vähärasvaista juustoa :-D

Vehnäpitoinen pasta on heikkouteni. Jokin viikko sitten luin uutisen, jossa kerrottiin vehnän vaikutuksesta painoon ja hyvinvointiin. Pidin puolitoista viikkoa vehnäpaastoa ja paino putosi 1,5 kg. Suurin syy painon pudotukseen lienee siinä, että piti miettiä vaihtoehtoja vehnälle, etsiä esim. leipää, jossa ei ollut vehnää lainkaan, syödä jotain muuta kuin pastaa... Pasta jauhelihakastikkeineen on herkkua, mutta tuona aikana söin (liian ?) paljon kalaa: silakkaa, siikaa, anjovista, tonnikalaa, seitiä, lohta... Lisäksi katkarapuja ja kananmunia. Kynnet voivat hyvin ja olo oli hyvä. Kalojen elohopeapitoisuuksia en ajatellut. Kalan lisäksi söin folionyytissä valmistettua uuniperunaa porkkanan ja sipulin kera, oliiviöljyllä ryyditettynä, mausteena suolaa, pippurisekoitusta ja timjamia. Vähitellen perunan koko pieneni ja sipulin ja porkkanan määrä suureni. Taisin jäädä koukkuun...

Toki ruokavaliooni kuului myös mm. jogurttia, rahkaa, hedelmiä ja vihanneksia, mutta suurin muutos oli juuri tuosa vehnän välttelyssä. Siitä tuli hyvä olo ja paino laski, joten kokeilen toistekin.

Huomenna on pyhäinpäivä, jota meillä usein nykyään vietetään Halloweenin merkeissä, vaikka kyseessä on aivan eri juhla. Pyhäinpäivänä Suomessa haudoilla palavat kynttilä ja lapset pitävät haamukutsuja :-)

Lisätäänpä tähän vielä kekrin vietto, joka ajoittuu syyskuun lopun ja pyhäinpäivän aikaan. Esim. Kajaanissa kekriä vietetään polttamalla kekripukki.

Hyvää pyhäinpäivää ja Halloweenia ja kekriä!
MerjaFIN

Ei kahta ilman kolmatta...

1. Kaksi viikkoa sitten menetin rakkaan Viivi-kissani.  2. Seuraavana päivänä löytyi hampaasta suuri reikä, joka paikattiin. 3. Maanantaina jouduin viikon mittaiselle antibioottikuurille. Jokohan tämä riittäisi tällä erää?

Lääkekuurin aiheutti kotipeto-Leevi, joka iski lauantaina hampaansa kämmenselkääni melkoisella voimalla. Leevi makoili tyytyväisenä vatsani päällä kehräten silmät puoliummessa. Silittelin sitä ja näin, kuinka kissan silmät yhtäkkiä revähtivät suuriksi. Mitään en ehtinyt tehdä, kun käsi oli jo kissan hampaissa.

Pistosta tuli aika syvä, ja vaikka kuinka pesin ja desinfioin, tulehtuihan se kuitenkin. Kämmenselkä oli kosketusarka ja hieman turvoksissa, ja punoitus levisi melkein koko kämmenpöytään. Työterveyshuolto ystävällisesti ahtoi minut olemattomaan väliin lääkärin vastaanotolle ja sain antibioottikuurin. Lääkäri totesi, että ei ole märkää ihon alla, mutta seuraavana aamuna pistokohdassa oli melkoinen paukama.

Päätin, että sairaalaan en mene (kuten kävi kaksi vuotta sitten, kun Leevin purema sai antibiooteista huolimatta aikaan ikävän imusuonentulehduksen ja olin neljä päivää antibioottitiputuksessa), ja otin käyttöön vanhanajan kotikonstit: parsinneulan ja tulitikut.

Desinfioin neulan tulessa, rappasin pistokohdan auki ja puristelin märkää ulos. Voitte uskoa, että ei ollut ihan kivutonta hommaa. Sitten desinfiointi ja bakteereja tuhoava laastari päälle. Sama homma uudelleen, kun reikä meni umpeen. Nyt tulehdus on selvästi rauhoittumassa, kiitos antibioottien ja kotikonstien.

Miksi kissa puree? tuntuu olevan aika monen kissanomistajan kysymys. Sitä minäkin kysyin Googlelta ja löysin monenlaisia vastauksia, joita Whiskasin KissaWiki tarjosi ehkä eniten. "Leikkimishepuli" tai "hellyysaggressio", siitä lienee kyse. Syynä todennäköisesti se, että henkilö, jolta Leevin aikoinaan (allergian vuoksi) sain, oli ottanut kissan pentueesta liian varhain. Hän oli ajatellut, että voisi sillä tavoin kasvattaa kissasta mieleisensä. Luulo oli väärä. Emo on se, joka kasvattaa, ja muiden pentujen kanssa leikkiessään kissa oppii leikin rajat.

Tulleessan minulle Leevi oli mahdottoman villi, roikkui koko ajan kiinni käsissä ja jaloissa ja puri sekä kotiväkeä että vieraita. Leevi on nyt 5-vuotias. Pureminen on hävinnyt lähes kokonaan, mutta toisinaan tulee tuo "hepuli", joka yllättää ja käy kipeää.

Miten puremisen saisi kuriin? Leevi pelkää autojen ja mopojen lisäksi vain Samariinia ja inhoaa vesisuihkua ja käsivoidetta. Sivelemällä tuoksuvaa käsivoidetta sähköjohtoihin sain Leevin aikoinaan lopettamaan johtojen pureskelun. Autoa ja mopoa ei voi pitää sisällä (ei niitä tosin olekaan..), joten taidanpa turvautua suihkepulloon, käsivoiteeseen ja Samariiniin...

Liikunta vk 38:
Viikonvaihteen flunssaoireet onneksi hävisivät.
- Tiistaina kävelin akvarellikurssille ja takaisin (3 km / 30 min.)
- Keskiviikko- ja torstaiaamuna yllätin itseni käymällä kuntosalilla ennen töihin menoa. Ke-aamuna väsymys oli valtava, mutta to oli jo paljon helpompi.
- Perjantai-iltana kävin ystäväni kanssa syömässä elämäni suurimman hampurilaisannoksen Scandic-hotellin Movie Diner -ravintolassa (tutkimme oululaisia ruokapaikkoja, ehkä siitä tulee joskus blogi...).
- Lauantaina reippailin Hupisaarille ja kiipesin puuhun (Kiipeä puuhun -viikko), kävin hautausmaalla istuttamassa kanervia ja kävelin pitkin ja poikin kaupunkia. Kävelyä tuli yht. 3,5 t ja olin todella väsynyt kotiin päästyäni. Raitisilmamyrkytys? La-iltana Leevi sitten käytti hampaitaan...
- Sunnuntaina käsi oli tosi kipeä, eikä kuntoilu maistunut.

Vk 39: 
Ma menin lääkäriin ja sain jämäkät antibiootit. Tulin siihen tulokseen, että kun on lääkekuurilla ja käsi märkii, ei ehkä ole viisasta rehkiä. Nyt tilanne on kuitenkin jo parempi, joten jospa huomenna ainakin lenkille, jos säät sallivat.

Näillä jaksaa!      
MerjaFIN

p.s. tämän muhkean kuvan on ottanut

hampurilaisateriakaverini