Ei kahta ilman kolmatta...

1. Kaksi viikkoa sitten menetin rakkaan Viivi-kissani.  2. Seuraavana päivänä löytyi hampaasta suuri reikä, joka paikattiin. 3. Maanantaina jouduin viikon mittaiselle antibioottikuurille. Jokohan tämä riittäisi tällä erää?

Lääkekuurin aiheutti kotipeto-Leevi, joka iski lauantaina hampaansa kämmenselkääni melkoisella voimalla. Leevi makoili tyytyväisenä vatsani päällä kehräten silmät puoliummessa. Silittelin sitä ja näin, kuinka kissan silmät yhtäkkiä revähtivät suuriksi. Mitään en ehtinyt tehdä, kun käsi oli jo kissan hampaissa.

Pistosta tuli aika syvä, ja vaikka kuinka pesin ja desinfioin, tulehtuihan se kuitenkin. Kämmenselkä oli kosketusarka ja hieman turvoksissa, ja punoitus levisi melkein koko kämmenpöytään. Työterveyshuolto ystävällisesti ahtoi minut olemattomaan väliin lääkärin vastaanotolle ja sain antibioottikuurin. Lääkäri totesi, että ei ole märkää ihon alla, mutta seuraavana aamuna pistokohdassa oli melkoinen paukama.

Päätin, että sairaalaan en mene (kuten kävi kaksi vuotta sitten, kun Leevin purema sai antibiooteista huolimatta aikaan ikävän imusuonentulehduksen ja olin neljä päivää antibioottitiputuksessa), ja otin käyttöön vanhanajan kotikonstit: parsinneulan ja tulitikut.

Desinfioin neulan tulessa, rappasin pistokohdan auki ja puristelin märkää ulos. Voitte uskoa, että ei ollut ihan kivutonta hommaa. Sitten desinfiointi ja bakteereja tuhoava laastari päälle. Sama homma uudelleen, kun reikä meni umpeen. Nyt tulehdus on selvästi rauhoittumassa, kiitos antibioottien ja kotikonstien.

Miksi kissa puree? tuntuu olevan aika monen kissanomistajan kysymys. Sitä minäkin kysyin Googlelta ja löysin monenlaisia vastauksia, joita Whiskasin KissaWiki tarjosi ehkä eniten. "Leikkimishepuli" tai "hellyysaggressio", siitä lienee kyse. Syynä todennäköisesti se, että henkilö, jolta Leevin aikoinaan (allergian vuoksi) sain, oli ottanut kissan pentueesta liian varhain. Hän oli ajatellut, että voisi sillä tavoin kasvattaa kissasta mieleisensä. Luulo oli väärä. Emo on se, joka kasvattaa, ja muiden pentujen kanssa leikkiessään kissa oppii leikin rajat.

Tulleessan minulle Leevi oli mahdottoman villi, roikkui koko ajan kiinni käsissä ja jaloissa ja puri sekä kotiväkeä että vieraita. Leevi on nyt 5-vuotias. Pureminen on hävinnyt lähes kokonaan, mutta toisinaan tulee tuo "hepuli", joka yllättää ja käy kipeää.

Miten puremisen saisi kuriin? Leevi pelkää autojen ja mopojen lisäksi vain Samariinia ja inhoaa vesisuihkua ja käsivoidetta. Sivelemällä tuoksuvaa käsivoidetta sähköjohtoihin sain Leevin aikoinaan lopettamaan johtojen pureskelun. Autoa ja mopoa ei voi pitää sisällä (ei niitä tosin olekaan..), joten taidanpa turvautua suihkepulloon, käsivoiteeseen ja Samariiniin...

Liikunta vk 38:
Viikonvaihteen flunssaoireet onneksi hävisivät.
- Tiistaina kävelin akvarellikurssille ja takaisin (3 km / 30 min.)
- Keskiviikko- ja torstaiaamuna yllätin itseni käymällä kuntosalilla ennen töihin menoa. Ke-aamuna väsymys oli valtava, mutta to oli jo paljon helpompi.
- Perjantai-iltana kävin ystäväni kanssa syömässä elämäni suurimman hampurilaisannoksen Scandic-hotellin Movie Diner -ravintolassa (tutkimme oululaisia ruokapaikkoja, ehkä siitä tulee joskus blogi...).
- Lauantaina reippailin Hupisaarille ja kiipesin puuhun (Kiipeä puuhun -viikko), kävin hautausmaalla istuttamassa kanervia ja kävelin pitkin ja poikin kaupunkia. Kävelyä tuli yht. 3,5 t ja olin todella väsynyt kotiin päästyäni. Raitisilmamyrkytys? La-iltana Leevi sitten käytti hampaitaan...
- Sunnuntaina käsi oli tosi kipeä, eikä kuntoilu maistunut.

Vk 39: 
Ma menin lääkäriin ja sain jämäkät antibiootit. Tulin siihen tulokseen, että kun on lääkekuurilla ja käsi märkii, ei ehkä ole viisasta rehkiä. Nyt tilanne on kuitenkin jo parempi, joten jospa huomenna ainakin lenkille, jos säät sallivat.

Näillä jaksaa!      
MerjaFIN

p.s. tämän muhkean kuvan on ottanut

hampurilaisateriakaverini

Kun mikään ei riitä

On niin paljon ajatuksia. Niin paljon toiveita, unelmia, tavoitteita. Niin paljon tekemistä, lukemista, kirjoittamista ja maalaamista, jumppaamista ja juoksemista, työtä, kodinhoitoa ja lepoa. On tämä blogi ja se toinen ja kolmas. On Facebook ja sosiaalisen median maailma jatkeena kahvipöytäkeskusteluille. Enkä edes mainitse niitä silppuria odottavia papereita, joita on tullut vuosien kuluessa kerättyä...

Onneksi työnantaja päättää, milloin pitää tehdä töitä. Mutta kuka päättäisi vapaa-ajan priorisoinnista puolestani?

Talvella kuljin akvarellimaalauskurssilla ja kirjoittajaryhmässä, lenkillä, kuntosalilla ja jumpassa. Lukemista, kirjoittamista ja nettiä on tullut harrastettua. Kamera on lähes aina mukana  kuvatärppien toivossa. Joskus voi vahingossa kuvata vaikka keijun, kuten tässä otoksessa :-D

Teranika on ekokeiju. Hän auttaa maapalloa voimaan hyvin. Hänen pukunsa on ruohonvihreä, silmänsä maanruskeat, hiuksensa merensiniset ja suunsa ruusunpunainen. Hän löytyi tätini pottupellolta Kemistä ja tapasin hänet uudelleen Haiputaalla.
Teranika = earth's victory (kelttiläinen nimi)

p.s. Haiputaalle päätyy, jos on menossa Hailuotoon, mutta bussi ei kulje ja päättääkin sen sijaan mennä Haukiputaalle.






Viikonloppuna pesin olohuoneen ikkunat ja silitin niihin Haaparannan Ikeasta ostamani kesäverhot. Viininpunainen talvi vaihtui limekukkaiseen kesään. Sitten loppui ikkunanpesuaine, joten muut ikkunat saavat odottaa. Pienen kerrostaloterassini humalan kuivuneet varret riivin myös alas, tyhjensin lopultakin talvikanervat ruukuista ja haravoin riipimiseni tulokset roskiin. Sitten huomasin, että yksi olohuoneen ikkuna ei ollutkaan niin täydellinen kuin olin kuvitellut. Onneksi ikkunanpesuaine ehti loppua - ehkä unohdan epätäydellisen ikkunani viikon aikana... Mutta se muu kevätsiivous... Ehtisikö sen tehdä loppuun ensi viikonloppuna? Jos oikein yrittäisi? Siivoaisi kaapit ja kaikki? Vaikka eihän sitä kesää kaapissa vietetä...

Onneksi akvarelli- ja kirjoittajaryhmä loppuivat kesän ajaksi - jää enemmän aikaa muulle. Tosin netissä sitä kuluu liikaa, aikaa. Minulla on myös tavoitteena lukea kaikki Sujata Masseyn Rei Shimura -dekkarit kesään mennessä (ovat lainassa eräältä ystävältäni). Ja kirjakaappi kerää kirjoja, jotka odottavat lukemista... Pitääkin muistaa käyttää kirjakerhon bonusraha ennen kuin se vanhenee...

Tänään kävin lenkillä ja huomenna menen myös. Onneksi eräs ystäväni muutti lähistölle, joten voimme hioa kuntoa yhdessä. Kuntosalin vuoro tulee myös jossain välissä. Iskias ei vaivaa juostessa, mutta istuessa se iskee inhottavasti.

Onko mahdollista... voisiko olla niin, että kaiken mahdollisen hamuaminen altistaa rytmihäiriöille? Aivan varmasti!

Mutta mitä voi tehdä, kun haluaa harrastaa kaikkea yhtä aikaa? Miten voi valita, kun mikään ei riitä?!

t. MerjaFIN

P.S. Rekisteröidyin HeiaHeia!-palveluun ja kirjaan sinne hikiliikunnan lisäksi myös kissankävelytykset ja kirjoittamissessiot sun muut puuhat.