Kun mikään ei riitä

On niin paljon ajatuksia. Niin paljon toiveita, unelmia, tavoitteita. Niin paljon tekemistä, lukemista, kirjoittamista ja maalaamista, jumppaamista ja juoksemista, työtä, kodinhoitoa ja lepoa. On tämä blogi ja se toinen ja kolmas. On Facebook ja sosiaalisen median maailma jatkeena kahvipöytäkeskusteluille. Enkä edes mainitse niitä silppuria odottavia papereita, joita on tullut vuosien kuluessa kerättyä...

Onneksi työnantaja päättää, milloin pitää tehdä töitä. Mutta kuka päättäisi vapaa-ajan priorisoinnista puolestani?

Talvella kuljin akvarellimaalauskurssilla ja kirjoittajaryhmässä, lenkillä, kuntosalilla ja jumpassa. Lukemista, kirjoittamista ja nettiä on tullut harrastettua. Kamera on lähes aina mukana  kuvatärppien toivossa. Joskus voi vahingossa kuvata vaikka keijun, kuten tässä otoksessa :-D

Teranika on ekokeiju. Hän auttaa maapalloa voimaan hyvin. Hänen pukunsa on ruohonvihreä, silmänsä maanruskeat, hiuksensa merensiniset ja suunsa ruusunpunainen. Hän löytyi tätini pottupellolta Kemistä ja tapasin hänet uudelleen Haiputaalla.
Teranika = earth's victory (kelttiläinen nimi)

p.s. Haiputaalle päätyy, jos on menossa Hailuotoon, mutta bussi ei kulje ja päättääkin sen sijaan mennä Haukiputaalle.






Viikonloppuna pesin olohuoneen ikkunat ja silitin niihin Haaparannan Ikeasta ostamani kesäverhot. Viininpunainen talvi vaihtui limekukkaiseen kesään. Sitten loppui ikkunanpesuaine, joten muut ikkunat saavat odottaa. Pienen kerrostaloterassini humalan kuivuneet varret riivin myös alas, tyhjensin lopultakin talvikanervat ruukuista ja haravoin riipimiseni tulokset roskiin. Sitten huomasin, että yksi olohuoneen ikkuna ei ollutkaan niin täydellinen kuin olin kuvitellut. Onneksi ikkunanpesuaine ehti loppua - ehkä unohdan epätäydellisen ikkunani viikon aikana... Mutta se muu kevätsiivous... Ehtisikö sen tehdä loppuun ensi viikonloppuna? Jos oikein yrittäisi? Siivoaisi kaapit ja kaikki? Vaikka eihän sitä kesää kaapissa vietetä...

Onneksi akvarelli- ja kirjoittajaryhmä loppuivat kesän ajaksi - jää enemmän aikaa muulle. Tosin netissä sitä kuluu liikaa, aikaa. Minulla on myös tavoitteena lukea kaikki Sujata Masseyn Rei Shimura -dekkarit kesään mennessä (ovat lainassa eräältä ystävältäni). Ja kirjakaappi kerää kirjoja, jotka odottavat lukemista... Pitääkin muistaa käyttää kirjakerhon bonusraha ennen kuin se vanhenee...

Tänään kävin lenkillä ja huomenna menen myös. Onneksi eräs ystäväni muutti lähistölle, joten voimme hioa kuntoa yhdessä. Kuntosalin vuoro tulee myös jossain välissä. Iskias ei vaivaa juostessa, mutta istuessa se iskee inhottavasti.

Onko mahdollista... voisiko olla niin, että kaiken mahdollisen hamuaminen altistaa rytmihäiriöille? Aivan varmasti!

Mutta mitä voi tehdä, kun haluaa harrastaa kaikkea yhtä aikaa? Miten voi valita, kun mikään ei riitä?!

t. MerjaFIN

P.S. Rekisteröidyin HeiaHeia!-palveluun ja kirjaan sinne hikiliikunnan lisäksi myös kissankävelytykset ja kirjoittamissessiot sun muut puuhat.