Kuinkas sitten sattuikaan...

Hiihtoloma edessä, aikaa kuntoiluun ja vaikka mihin, jeee...

Alku meni hyvin:
la 3.3. sauvakävelyä 8 km
su 4.3. sauvakävelyä 4,5 km ja kävelyä 4 km
ma 5.3. sauvakävelyä 3,5 km
ti 6.3. luistelua 600 m
ke 7.3. sauvakävelyä 4 km ja kävelyä 3 km

Oikea polvi on vihoitellut jo jonkin aikaa, mutta olen siitä huolimatta käynyt lenkillä, koska ulkona on ollut niin ihana auringonpaiste. Luistelua on ollut vähemmän kuin toivoin, sillä treenikaverini on ollut sairaana enkä yksin uskalla kentälle. Kuka minut kampeaa ylös, jos kaadun? Tämäkin vähä on kuitenkin ollut mukavaa - horjuvaa, mutta mukavaa :-)

Vaan kuinkas sitten sattuikaan? Kun treenikaverini parani luistelukuntoon, minä en pystynyt edes kävelemään. Kipeytynyt polvi vääntyi maanantaina, kun ripustin pyykkiä kuivumaan. Minä käännyin ympäri, mutta jalka ei. Tuskallinen kokemus, mutta ei eka kerta. Kuitenkin kävin vielä ti luistelemassa ja keskiviikkona kävelyllä ja sauvakävelyllä. Sen enempää polvi ei kestänyt. Loppuviikon se onkin ollut niin kipeä, että olen joutunut käyttämään kävelysauvoja sisällä, jotta pääsisin edes liikkeelle. Lyhensin sauvoja sen verran, että niihin pystyi tukeutumaan jollain lailla. Lepoa, Voltaren-geeliä ja Buranaa. Siinä täsmälääkkeet. Nyt jalka on jo parempi, mutta ei sillä vielä lenkkeillä.

Onnuskelen nyt sitten ympäri asuntoa jääkaapin ja sohvan välillä. Onneksi Viasat tarjosi viikonlopuksi ilmaiset kanavat kaapelitalouksiin. On ollut kiva katsella tavallista enemmän elokuvia, joskin olen kaivannut lenkille aurinkoon. Mutta kyllä tämä tästä paranee, kun on ennenkin... toivottavasti :-)

Leijalautailua Nallikarin jäällä

Hmm...

Aurinkoisia kevätpäiviä!
t. MerjaFIN

Uusi, vanha harrastus

Edellisessä päivityksessäni aioin kertoa uudesta jutusta ja se tulee tässä: 30 vuoden tauon jälkeen ostin luistimet ja menin jäälle. Ensin tuntui, että mitenkään en voi pysyä pystyssä, saati päästä eteenpäin. Sitten aloin muistella, kuinka aikoinaan opetettiin liukumaan vuorotellen kummallakin jalalla. Ja siitä se lähti. Ei mitään huippuvauhtia, mutta eteenpäin mentiin ja monta kertaa kentän ympäri. Kentälle on matkaa reilu kilometri, joten alku- ja loppuverryttelykin tuli hoidettua siinä ohessa. Kyllä oli mukavaa! Ehkä luistelu sittenkin on kuin pyörälläajo.

Ensi viikko on hiihtolomaa ja arvaatte varmaan, mitä toivon: hyviä luistelukelejä tietysti!

Taistelu luistimien herruudesta.

MerjaFIN
p.s. viime viikon treenisaldo: kerran aamutreeni kuntosalilla ja kaksi kertaa luistelemassa. Lisämausteena muutama epämääräinen kävelylenkki.