Sujuvasti sauvoilla

Kävelen reippaasti pitkin pyörätietä Oulujoen rantamilla, sauvat rytmittävät askelia. Nostan kasvot kohti nousevaa aurinkoa ja nautin joka hetkestä. 

Idyllistä, eikö vain? Näinkö se lokakuu sujui? No ei todellakaan. En käynyt sauvakävelyllä kertaakaan. On vain niin paljon mukavampaa vetää peitto korviin ja jatkaa unia. Ja töiden jälkeenhän ei enää jaksa tai ehdi… Onneksi kuitenkin kävimme treenikaverini kanssa kuntosalilla parina aamuna viikossa. Nyt on pieni tauko meneillään erinäisistä syistä johtuen, mutta eiköhän tämä tästä taas etene. 

Usein kehotetaan etsimään liikuntamotivaatiota kuvittelemalla, kuinka ihanalta liikunta tuntuu ja kuinka mahtava olo on jälkeenpäin. Kyllähän sitä tyydytystä saa endorfiinista ja itsensä voittamisesta treenin jälkeen, mutta liikunnan toteuttamisen romantisoimisen lopetan tähän. Totuus on, että aamulla ei ole kiva nousta ylös ja lähteä kuntosalille puolinukuksissa. Alkulämmittely juoksumatolla, crosstrainerilla tms. on syvältä. Ei ole yhtään mukavaa lenkkeillä tihkusateisessa harmaudessa eikä kesähelteellä. Enkä todellakaan nauti kipukynnyksen ylittämisestä, vaikka sitä on pakko tehdä, jos haluaa kehittyä. Ja totta kai sitä haluaa kehittyä – en tekisi ensimmäistäkään ylimääräistä liikkua, jos en sitä haluaisi. 

Elämässä on niin paljon asioita, jotka pitää tehdä. Tai luulee, että ne pitää tehdä. Tai toivoisi jostain syystä, että saisi ne tehdyksi. Vapaa-ajan ”pitäisi”-hommista voi laistaa, jos ne koskevat vain ja ainoastaan itseä, kuten tiskaus, viikkosiivous, turhien tavaroiden lajittelu kiertoon, harrastusten järjestelmällinen toteuttaminen ja ideoiden loppuun saattaminen (kirjoittaminen,  valokuvaus, maalaus, liikunta…). Ehkä pitäisi kehittää itselleen jonkinlainen intohimo edes johonkin asiaan, mutta perusinnottomalle luonteelle on vaikea tehdä mitään. En ole vielä törmännyt asiaan, josta olisin todella innostunut niin, että sitä olisi pakko tehdä. Teen monia asioita mielelläni, mutta yhtä monia asioita (ja joskus noita kivojakin asioita) joudun perustelemaan järkiperäisesti itselleni, jotta jatkaisin niiden tekemistä. Laiskuuttako? Flegmaattisuutta? Temperamentin puutetta? Whatever – näillä eväillä mennään. Valintoja, valintoja!

Kun kirjoitan tätä tekstiä, marraskuu alkaa olla puolivälissä. Alkukuu on unohdettu ja nyt katsotaan taas eteenpäin. Loppukuun teema jatkaa siitä, missä lokakuussa epäonnistuin. Siispä teemana on Sauvat käteen, mars! 

Käyn toisinaan erään ystäväni kanssa valokuvaamassa - tässä muutama kuva parin viikon takaiselta retkeltä. Lisäksi kuvia pilvien päältä Oulu-Helsinki-väliltä.

Innokasta marraskuuta ja miellyttäviä valintoja toivottaa
MerjaFIN

Toimiva toukokuu

Toukokuu toimi miten kuten mukavasti ja sain aikaan jonkinlaisen sovinnon harrastusteni välille. Säännöllinen liikunta on edelleen hakusessa, mutta kirjoittaminen on meneillään ja valokuvaus odottaa seuraavaa aurinkoista säätä, joka osuisi yksiin vapaa-ajan kanssa. Maalaus on kesätauolla ja odottaa maalauspiknikejä, joita meillä on naapurin kanssa tapana pitää muutama kesässä. Yritän olla ottamatta stressiä siitä, että en pysty harrastamaan kaikkea yhtä aikaa. Toukokuussa paino tippui 0,6 kg ja kokonaispudotus on nyt 12,5 kg.


Kesäkuussa kaikki kukoistaa ja hehkuu voimissaan. Minäkin haluan kukoistaa ja siksi otan teemaksi kukoistavan kesäkuun – mitä se sitten tuokin tullessaan.

Onko pakko?

Tutustuin sattumalta mielenkiintoiseen blogiin, jota pitävät ravitsemusterapeutit Katri Mikkilä ja Leena Putkonen. Kuvaavasti blogin nimi on Se erilainen fitness-blogi. Blogissa pohditaan suhdetta syömiseen, liikuntaan ja itsensä arvostamiseen sellaisena kuin on. Blogin kirjoitus Onko pakko punnita? tuo jostain syystä mieleeni Suomen tämän vuoden euroviisuedustajan PKN eli Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeen kappaleen Aina mun pitää.

Onko pakko punnita? Onko pakko laihduttaa? – Onko pakko kehua? Kyllä oot niin paljon paremman näköinen nyt, kun olet laihtunut… Aateltiin, että ehkä sää nyt voisit lähteä meidän kanssa liikuntalomalle, kun oot laihtunut… Onko ihan pakko? Ehkä ei aina tarvitse ottaa vastaan ihan kaikkea, mitä muut sanovat? Ehkä on ihan ok sanoa välillä suorat sanat? Ehkä on ihan ok olla sellainen kuin on? Ja ehkä pitää vain hyväksyä, että ei se toinen ehkä tahallaan...



Tervetuloa kanssani kukoistavaan kesäkuuhun PKN:n saattelemana!

 

Kesäterveisin
MerjaFIN

Hauska huhtikuu

Terveisiä hauskasta huhtikuusta! Oli melko mukavaa, ei voi valittaa. Maalasin kissojeni kuvia kuivapastellilla samettipaperille, otin polkupyörän talviteloilta, ostin kävelykengät ja kokkailin uusia ruokia. Yksi hauskimmista oli kukkakaalipizza, jonka reseptin eräs kaverini vinkkasi. Se on myös kevyttä ruokaa, jos ei läträä liikaa juuston kanssa.

Yksi keskeisiä ongelmiani – jos sitä ongelmaksi voi sanoa – on se, että kiinnostukseni jakautuu moneen asiaan. Harrastan mm. kokkausta, maalaamista, kirjoittamista, valokuvaamista, lukemista ja nettiasioita. Kissani eivät ole listalla, sillä ne ovat elämäntapa, eivät harrastus. Ennen harrastuksiini kuului myös liikunta, mutta sen ilo on ollut kateissa jo pitkään. Nyt näyttää siltä, että kaiken muun lisäksi harrastan myös laihduttamista.

Nykyään puhutaan laihduttamisen sijaan mieluummin painonhallinnasta, jossa terveellisen ruokavalion ja monipuolisen liikunnan kombinaatio muodostavat elämäntavan. Ei enää lyhytjännitteisiä laihdutusprojekteja ja kummallisia dieettejä, vaan loppuelämän kestävä terveellisempi elämä. Kukaan ei jaksa olla aina ja ikuisesti skarppina eikä tarvitsekaan – riittää, että tekee pääasiassa ns. viisaita valintoja. Terveellisinä pitämäni ruokavalinnat ovat kyllä osa elämäntapaani, mutta painon pudottaminen alkaa tuntua kyllästyttävältä harrastukselta. Siksi olen näissä haastekuukausissani pyrkinyt etsimään pelkän laihdutuksen lisäksi myös jotain muuta tavoittelemisen arvoista.

Seuraavana on haastevuorossa toukokuu. Oli hieman vaikea keksiä teemaa, joka alkaisi t-kirjaimella, olisi positiivinen, noudattaisi samaa linjaa aiempien kuukausien kanssa ja kuvaisi sitä, mitä kuukaudelta toivon. Lopulta valitsin toimivuuden. Haluaisin saada jonkinlaisen tasapainon kaikkien noiden harrastusteni kanssa siten, että jokaiselle olisi aikaa sopivasti ja saisin vielä liikunnankin sujutettua sinne sekaan. Toukokuu näyttää, miten homma toimii.

Tervetuloa tekemään kanssani oivia valintoja toimivassa toukokuussa!

t. MerjaFIN
p.s. Laihdutusharrastukseni saldo huhtikuulta on -1,1 kg. Kokonaispudotus tämän projektin aikana on nyt 11,9 kg. Alaspäin mennään, ja sehän on vallan mainiota!

Vappupiknikillä tuulisessa, mutta lämpimässä säässä.
Ulkona ruoka maistuu parhaalta!

Saamattomuutta ja apatiaa ja vähän uutta

Syksy on ollut kiirettä, stressiä ja lamaannusta. Viime viikolla satanut ensilumi hieman piristi, mutta eiköhän sekin kohta sula pois. Pahinta on liukkaus. Mieluummin pimeää kuin liukasta.

Yksi uusi harrastus on tullut liikunnan puolelta: rivitanssi. Olen haaveillut sen kokeilusta jo pitkään, mutta peruskursseja on harvassa. Viime keväänä niitä kyselin ja onneksi tanssinopettaja muisti kyselyni ja lähetti alkusyksystä sähköpostilla tiedon, että uusi kurssi on alkamassa. Menin sinne sitten minäkin ja kyllä on ollut mukavaa! Ja se musiikki - kovasti tykkään countrysta. Koreografiat eivät kovin hyvin tahdo pysyä päässäni, takapuolen lihakset jumittuvat viimeistään tunnin puolivälissä, mutta mukavasti hiki tulee ja syke nousee ainakin minulla. Treeni tapahtuu tanssisalissa ja olen ainoa, jolla on salikamppeet päällä. Suurin osa tanssii farkuissa, enkä kyllä ymmärrä, miten jaksavat. Pelkkä ajatus raskaista ja kuumista farkuista hirvittää. Ehkä niillä muilla ei tule lainkaan hiki... Tämän rivitanssikurssin järjestää North-Hill Country Dancers.

Mitähän muuta... joo... käytiin ystävän kansaa pizzalla: hän söi savuporoa, minä jauhelihaa. Da Mario on Oulun vanhin pizzeria (tänä vuonna 30 vuotta). Pieni paikka, aina täynnä, erinomaiset pizzat. Suosittelen. Kun tynnyreinä poistuimme pizzeriasta pystyen tuskin hengittämään, päätimme liittyä loppukuuksi Lihattoman lokakuun viettäjiin. Että mikäkö se on? Tästä selviää (ei tarvitse kirjautua Facebookiin): Lihaton lokakuu. Tuolta Facebook-sivulta muuten löytyi minulle uusi tuttavuus, jota on varmaan pakko kokeilla: hernerouhe. Googlasin tuotetta ja löysin tällaisen reseptin, joka ei vaikuta lainkaan pahalta: hernerouhe-kasvispihvit.

Ja lopuksi yksi reet petite :-)
MerjaFIN

Kesä tuli, kesä meni, mutta minkäs teet...

Muistaako joku tuota laulua, josta tämän päivityksen otsikko on lainattu? Yritin etsiä tuubista, mutta en löytänyt. Vanha kipale, mutta totta alkaa sekin olla pikkuhiljaa: kesä on kääntymässä syksyyn. Tervapääskyt lähtivät tällä viikolla, salaa, kuten aina. Parveilivat alkuviikosta huolestuttavasti ja eräänä aamuna ne vain olivat poissa. 

Kesään on mahtunut monenmoista ja kaikenlaista. Liikuntapuoli on hoitunut lähinnä pyöräilyllä ja kävelyllä, mutta vähitellen kuntosalikin on palaamassa ohjelmistoon. Kun vain jaksaisi nousta aamulla ajoissa! Olen onnettoman aamu-uninen, enkä aina kuule kännykän herätystä. On minulla toinenkin herätyskello, mutta saatan kulkea huoneen poikki sammuttamaan sen, mutta en muista asiasta mitään. Saa siinä sitten treenikaveri herätellä aamusalille - meillä kun on tavoitteena käydä salilla 2-3 krt viikossa ennen töihin menoa. Keväällä se onnistui aika hyvin, mutta nyt loman jälkeen on lieviä käynnistymisvaikeuksia. Mutta eiköhän se siitä, pikkuhiljaa.

Kesä on kulunut aika lailla harrastusten parissa. Olen ollut maalauskurssilla, kirjoittajakurssilla ja valokuvauskurssilla, harrastanut maakuntamatkailua, ollut piknikeillä ja tavannut ystäviä. Olen myös lievästi muuttanut negatiivista suhtautumistani jazz-musiikkiin - kiitos sisareni, joka raahasi minut Kalottijazz & Blues -tapahtumaan Tornioon. Melodinen jazz on musiikkia, josta ehkä sittenkin pidän. 

Pidin myös viime kesän tapaan lomapäiväkirjaa, jotta muistaisin, mihin ne kesä- ja lomapäivät oikein kuluvat. Tänä kesänä päätin, että lähden mukaan kaikkeen mahdolliseen ja jätän vaatekaappien siivouksen, paperien järjestelyn, mattojen pesun ynnä muun "pakko-tehdä-lomalla"-toiminnan sivuun, jos muuta ilmenee. Ja sitähän ilmeni. Ei ole lomapäiväkirjassa montaa päivää, jolloin olisin vain ollut koko päivän kotona ketään tapaamatta. Ja näin on hyvä. Ihana loma, ihana kesä, kertakaikkiaan! Suosittelen! Kaappeja voi siivota ja mattoja pestä myös sateisina syyspäivinä.

Toivottavasti elokuussa on lämpimiä iltoja. Toivottavasti syksy on kuulas ja kuiva. Toivottavasti aamut ovat autereisia ja illat täynnä värikkäitä auringonlaskuja. Toivottavasti jaksan huomenaamulla nousta ajoissa ja olla salilla klo 7.30. Toivottavasti kuntosalin kahviautomaatti ei ole rikki, vaan saamme treenikaverini kanssa nauttia ansaitut kahvit treenin jälkeen.

Tsemppiä loppukesään - mitä sitten teetkin!

t. MerjaFIN

Uusi, vanha harrastus

Edellisessä päivityksessäni aioin kertoa uudesta jutusta ja se tulee tässä: 30 vuoden tauon jälkeen ostin luistimet ja menin jäälle. Ensin tuntui, että mitenkään en voi pysyä pystyssä, saati päästä eteenpäin. Sitten aloin muistella, kuinka aikoinaan opetettiin liukumaan vuorotellen kummallakin jalalla. Ja siitä se lähti. Ei mitään huippuvauhtia, mutta eteenpäin mentiin ja monta kertaa kentän ympäri. Kentälle on matkaa reilu kilometri, joten alku- ja loppuverryttelykin tuli hoidettua siinä ohessa. Kyllä oli mukavaa! Ehkä luistelu sittenkin on kuin pyörälläajo.

Ensi viikko on hiihtolomaa ja arvaatte varmaan, mitä toivon: hyviä luistelukelejä tietysti!

Taistelu luistimien herruudesta.

MerjaFIN
p.s. viime viikon treenisaldo: kerran aamutreeni kuntosalilla ja kaksi kertaa luistelemassa. Lisämausteena muutama epämääräinen kävelylenkki.

Näin meni ja eteenpäin

Lupasin kertoa, miten pysyin viime viikolla suunnitelmissa. Näin se meni:
Paino: - 600 g - jeee...
Liikunta - suunniteltu -> toteutettu:
ma 5.9. verenluovutus eli ei kuntoilua, vaan lepäilyä ja nesteytystä -> juuri näin
ti 6.9. akvarellikurssi eli ei kuntoilua mahdu tällekään päivälle -> jep, maalailua 2½ tuntia
ke 7.9. sauvakävely 45 min. -> sk 41 min. (matka loppui kesken...) - tosi reipasta
to 8.9. kuntosali -> ks 50 min.
pe 9.9. sauvakävely 60 min. -> pyöräilyä 12 km reippaasti (tuumin, että saa riittää tälle päivälle)
la 10.9. lepo -> älytöntä lepäämistä - nukuin melkein koko päivän - väsytti armottomasti
su 11.9. kuntosali -> reipasta kävelyä 2 x 2,3 km (kylään ja takaisin) + kuntosali 50 min.

Ei kovin huonosti :-) Lisäksi pienempää asiointipyöräilyä ja -kävelyä edes takaisin.

Ja ei kun eteenpäin. Tarkoitus on lisätä muitakin lajeja ohjelmaan, mutta teen nyt näitä peruskuntojuttuja vähän aikaa.

Viikon 37 suunnitelma näyttää tältä:
ma 12.9. lepo
ti 13.9. akvarellikurssi
ke 14.9. sauvakävely 60 min.
to 15.9. kuntosali
pe 16.9. lepo (kyläilyä tiedossa, ehkä hieman viiniä ja naposteltavaa)
la 17.9. kuntosali
su 18.9. sauvakävely 45 min.

Tsekataanpa tilanne taas ensi viikolla. Mukavia sadekelejä näyttää olevan tiedossa...
MerjaFIN

                

HeiHeiaa!

Elokuu ja työt ovat alkaneet. Kävin eilen kuntosalilla ja nyt parantelen kipeytyneitä lihaksia. Edellisestä käynnistä olikin jo yli kaksi viikkoa aikaa. Omaohjaajani vaihtaa kaupunkia, joten ehkä nyt on hyvä aika vaihtaa uuden ohjaajan myötä saliohjelmaa. En ole vielä päättänyt millaisen ohjelman haluan: pallo- vai kinesistreeniä, laitteilla vai vapailla painoilla, kiinteytystä vai lihasten kasvatusta, lihaskuntoa vai myös aerobista. Joka tapauksessa tunnin treeni saa riittää. Jos kahdesti viikossa, niin toinen voisi olla keskivartalo + yläkroppa ja toinen keskivartalo + alakroppa. Taas on niin paljon, mistä valita! Saliohjelman lisäksi pace, bodybalance, bodypump, venyttely, juoksu (aluksi osaksi kävellen, kun on ollut taukoa). Näitä vaihdellen luulisi monipuolisuuttaa olevan riittävästi.

Oulussa on 20.8. Likkojen lenkki, johon osallistumme työporukalla. En vielä ole päättänyt, olenko laiska vai tehokas eli kävelenkö 2,8 km vai 7 km - hmmm... Päivä jatkuu virallisen ohjelman jälkeen työkavereiden kanssa saunomisella ja syömingeillä. Koko päivän urakka! :-D

Olen ennenkin mainostanut HeiaHeiaa. Se ilmoittaa olevansa "ehkäpä hauskin tapa pysyä kunnossa". Siispä olen kirjannut sinne myös maalauksen, joka minun kohdallani tarkoittaa akvarelli- tai pastellimaalausta sekä meditoinnin, joka tarkoittaa kirjoittamista. On siellä kummempiakin... Ja kyllä ne treenistä käyvät.






Olin viime viikonloppuna pe-su maalauskurssilla. Lauantaina maalasimme Nallikarissa ja kotiin tultuani olin aivan hirvittävän väsynyt.


















Sama tilanne sunnuntaina, kun maalasimme Hupisaarilla. Raitisilmamyrkytys... Keskittyminen ja ulkona oleilu vie voimia sekin.


Olen kirjannut HeiaHeiaan myös kissankävelytyksen. Kierrän Leevi-kissan kanssa korttelin lähes joka ilta. Kuvaamme rantalaiturilla auringonlaskua ja Leevi syö sieniä ja metsästää hyttysiä ja käy tervehtimässä laiturilla istujia. Aikaa kuluu n. 30-40 min. ja matkaa kertyy ehkä 400 m per kerta. Ei siis mitään järin reipasta, mutta rentouttavaa senkin edestä.

Tässä minun HeiaHeia-merkintöjeni top 5 tältä kesältä:
1. kissankävelytys 40 krt, 0 km (eli 40 x 400 m = n. 16 km)
2. pyöräily 32 krt, 216 km
3. meditointi (lue: kirjoittaminen) 17 krt
4. kävely 10 krt, 21 km
5. juoksu 9 krt, 27 km

Toivottavasti syksyn myötä lista hieman muuttuu ja lajit vaihtuvat. Ja kesäkilot katoavat...

MerjaFIN

No eihän se niin mennyt...

... kuin oli tarkoitus, tuo heinäkuun treenihomma. Eka viikko meni ok, mutta sitten lipsahdin Tornio-Kemi-Oulu-akselille, kesäteatteriin, maalauspiknikille, torille aamukahville ja iltajuomalle, elokuviin ja leipomaan kaappeja tyhjiksi houkutuksista... Eli selityksiä kyllä löytyy... :-D

Mutta kyllä se tästä taas, kun aurinko viilenee ja loma loppuu. Arki tuo rutiinin ja karistaa kilot ja vie kuntosalille ja lenkille. Ettekö usko? Saatte vielä nähdä, kun tämä tyttö repäisee!

Tuloksellisia tuulia odotellessa saatte ihailla torniolaista auringonlaskua, kemiläistä satamaidylliä ja oululaista laiturielämää :-)
MerjaFIN

Tornio

Kemi

Oulu

Spinning: low in calories - high in fiber!

I have a new hobby, or rather a mission and a challenge: I want to learn to spin. And I do not mean spinning with a bicycle. I mean spinning with a spinning wheel. It is very technical skill in terms of equipment and body movements. And I ensure you, it will not take me to the target easily.

My very first spinning marathon was yesterday with 8 enthusiastic ladies from The Long Draw Spinning Quild at Stoke Albany Village Hall.  After three hours spinning I had my first hand spun yarn: Five meters and 10 grams! Maybe in the future it wants to turn to be a broach or perhaps I keep it as The Evidence of My Efforts. At this speed it will take 27 more hours to make 100 grams of yarn for a pair of mittens.

I wanted to learn something completely different, something of which I had  no previous experience what so ever. I wanted to be a learner. What a healthy experience! I who know a lot  of all kinds of things and happily shares my knowledge with  the rest of the world, had to keep my mouth shut and sit on my bum accepting instructions, failures and hand over hand tutorials. 

My spinning marathon was tiring but I finished it with a feeling of happiness; I have taken my first baby steps as an apprentice. It will take some time to become a brilliant sock yarn spinner. At the moment I making "art yarns". 

Zumbaa - zaza...

Tänään oli sitten se lievällä kauhulla odotettu elämäni ensimmäinen täysimittainen zumba, 55 min. hikeä ja huohotusta. Viileä sali oli alussa ihana, mutta kun lopetti seisomisen, hikeä puski kuin saunassa. Onneksi väkeä oli sen verran vähän (kiitos kesälomien ja -kelien), että takarivistä näki hyvin korokkeelle, jolla ohjaaja zumbasi. Tuijotin koko tunnin ajan ohjaajan liikkeitä ja yritin tehdä perässä. Jalat alkoivat jo ihan kivasti totella - käsistä en puhu mitään, sillä en niitä juuri käyttänyt... yksi asia kerrallaan. Zumba oli siis positiivinen kokemus. Kiitos jumppakaverilleni, joka minut sinne houkutteli!

Yritin etsiä netistä linkkiä teemalla hikolu-liikunta-aineenvaihdunta, mutta en löytänyt tyydyttävää. Olen aina ollut kova hikoilemaan. Kädet ovat aina yleensä kosteat ja lämpimät, samoin jalkapohjat. Hikoilen siis normaalistikin keskimääräistä enemmän. Kasvot punoittavat jo pelkästä liikunnan ajattelemisesta. Olen kuullut sanottavan, että runsas hikoilu liikunnassa on hyvä merkki, ja mitä enemmän liikkuu, sitä paremmin saa hien pintaan eli aineenvaihdunnan vilkastumaan. Onko näin? Kuka tietää? Minun pitäisi, sillä olen erilaisissa yhteyksissä lähes koko elämäni ollut liikuntaan liittyvien asioiden kanssa tekemississä. Mutta enpä nyt vain tiedä, mitä nykytutkimus asiasta sanoo. Linkkivinkkejä siis otetaan vastaan :-)






Edellisessä päivityksessä mainitsin terassikukkien hankinnan. Kävelin toissapäivänä naapurini kanssa 3 km päähän Aleniuksen puutarhalle ja ostin sekalaisen seurakunnan kukkasia. Palatessa piti istahtaa Sokeri-Jussin terassin varjoissa kuumuutta paossa. Ei sitä nyt itseään sovi helteessä läkähdyttää :-)

Eilisiltana teimme samaisen naapurini kanssa piknikin Kiikelin rantaan, jossa valokuvasimme ja maalasimme näkymää Pikisaareen, joimme kahvia ja söimme eväitä. Kyllä oli mukavan rentouttavaa.

Rentoutukaa tekin! Tehkää juuri sitä, mitä haluatte, jos suinkin elämä antaa myöten. Aina se ei anna.

Mukavaa heinäkuuta!
MerjaFIN

Kun mikään ei riitä

On niin paljon ajatuksia. Niin paljon toiveita, unelmia, tavoitteita. Niin paljon tekemistä, lukemista, kirjoittamista ja maalaamista, jumppaamista ja juoksemista, työtä, kodinhoitoa ja lepoa. On tämä blogi ja se toinen ja kolmas. On Facebook ja sosiaalisen median maailma jatkeena kahvipöytäkeskusteluille. Enkä edes mainitse niitä silppuria odottavia papereita, joita on tullut vuosien kuluessa kerättyä...

Onneksi työnantaja päättää, milloin pitää tehdä töitä. Mutta kuka päättäisi vapaa-ajan priorisoinnista puolestani?

Talvella kuljin akvarellimaalauskurssilla ja kirjoittajaryhmässä, lenkillä, kuntosalilla ja jumpassa. Lukemista, kirjoittamista ja nettiä on tullut harrastettua. Kamera on lähes aina mukana  kuvatärppien toivossa. Joskus voi vahingossa kuvata vaikka keijun, kuten tässä otoksessa :-D

Teranika on ekokeiju. Hän auttaa maapalloa voimaan hyvin. Hänen pukunsa on ruohonvihreä, silmänsä maanruskeat, hiuksensa merensiniset ja suunsa ruusunpunainen. Hän löytyi tätini pottupellolta Kemistä ja tapasin hänet uudelleen Haiputaalla.
Teranika = earth's victory (kelttiläinen nimi)

p.s. Haiputaalle päätyy, jos on menossa Hailuotoon, mutta bussi ei kulje ja päättääkin sen sijaan mennä Haukiputaalle.






Viikonloppuna pesin olohuoneen ikkunat ja silitin niihin Haaparannan Ikeasta ostamani kesäverhot. Viininpunainen talvi vaihtui limekukkaiseen kesään. Sitten loppui ikkunanpesuaine, joten muut ikkunat saavat odottaa. Pienen kerrostaloterassini humalan kuivuneet varret riivin myös alas, tyhjensin lopultakin talvikanervat ruukuista ja haravoin riipimiseni tulokset roskiin. Sitten huomasin, että yksi olohuoneen ikkuna ei ollutkaan niin täydellinen kuin olin kuvitellut. Onneksi ikkunanpesuaine ehti loppua - ehkä unohdan epätäydellisen ikkunani viikon aikana... Mutta se muu kevätsiivous... Ehtisikö sen tehdä loppuun ensi viikonloppuna? Jos oikein yrittäisi? Siivoaisi kaapit ja kaikki? Vaikka eihän sitä kesää kaapissa vietetä...

Onneksi akvarelli- ja kirjoittajaryhmä loppuivat kesän ajaksi - jää enemmän aikaa muulle. Tosin netissä sitä kuluu liikaa, aikaa. Minulla on myös tavoitteena lukea kaikki Sujata Masseyn Rei Shimura -dekkarit kesään mennessä (ovat lainassa eräältä ystävältäni). Ja kirjakaappi kerää kirjoja, jotka odottavat lukemista... Pitääkin muistaa käyttää kirjakerhon bonusraha ennen kuin se vanhenee...

Tänään kävin lenkillä ja huomenna menen myös. Onneksi eräs ystäväni muutti lähistölle, joten voimme hioa kuntoa yhdessä. Kuntosalin vuoro tulee myös jossain välissä. Iskias ei vaivaa juostessa, mutta istuessa se iskee inhottavasti.

Onko mahdollista... voisiko olla niin, että kaiken mahdollisen hamuaminen altistaa rytmihäiriöille? Aivan varmasti!

Mutta mitä voi tehdä, kun haluaa harrastaa kaikkea yhtä aikaa? Miten voi valita, kun mikään ei riitä?!

t. MerjaFIN

P.S. Rekisteröidyin HeiaHeia!-palveluun ja kirjaan sinne hikiliikunnan lisäksi myös kissankävelytykset ja kirjoittamissessiot sun muut puuhat.

London 2012

Checked in!

• Applications for Olympic Games tickets accepted between 15 March 2011 and 11.59pm on 26 April 2011
• Applications processed between 10 May 2011 and 10 June 2011
• Notifications sent to all applicants by 24 June 2011
• Applications for Paralympic Games tickets open on 9 September 2011

Now waiting!

Tammikuun raportti

Tammikuu meni enemmän ja vähemmän onnistuneesti liikunnan ja syömisen hallinnan merkeissä. Selityksiä löytyisi, mutta niitähän on aina :-) Positiivista on, että paino putosi n. 2 kg tammikuun aikana, turvallinen puoli kg viikossa siis. Vaikka ainahan sitä ahnehtisi mielellään enemmän. Lähes koko tammikuu meni tahdilla 3 x tehokasta liikuntaa viikossa, mutta nyt on ollut yli viikon tauko ja se tuntuu: mieli ja keho veltostuvat ja ruokahalu kasvaa.

Kun saan säädettyä liikunnan ja ravinnon mieleisekseni,  laitan tänne blogiin niistä esimerkin. Seuraan Englannin Merjan esimerkkiä ja otan pariksi viikoksi unohtuneen kalorilaskurin käyttöön. Tavoitteeni on syödä 500 kcal alle peruskulutuksen. Ja jos liikunnalla kulutan hieman enemmän, voin joko syödä enemmän tai käyttää sen hyväkseni painonpudotukseen. Sellaista tämä on, kehon mekaniikkaa.

Liikunnan ja painonhallinnan lisäksi harrastan kirjoittamista ja akvarellimaalausta. Nekin vievät oman aikansa. Viime viikolla harjoittelimme maalausryhmässä pointillismia. Tässä minun tulkintani.

p.s. Maistuisiko kohtuukalorinen pizza?