Eräänä viikonloppuna tammikuun alkupuolella mieleni teki valmistaa jotain oikein hyvää ruokaa. Kuolan jo valuessa suupielistä otin esille tv:n ohjelmatiedot ja petyin: sinä iltana ei mennyt mitään tarpeeksi pitkää ja tarpeeksi hyvää elokuvaa, johon hitaasti nautiskeltua, makunystyröitä hivelevää ruokaa ja sen eteen nähtyä vaivaa kannattaisi tuhlata. Mikä neuvoksi? Kävelin paukkupakkasessa kaupungin halki pizzeriaan ja hain pizzan. Se oli sopivan suuruinen kooltaan ja tarpeeksi vaatimaton kyydittämään sen illan tv-ohjelmia.
Tuolla hetkellä tajusin, että samalla tavoin olin toiminut niin kauan kuin muistin. Siinä missä jotkut valitsevat leffaseuraksi limpparia ja popcornia, minä valmistelen itselleni illallisen jälkkäreineen kaikkineen (jos elokuva on tarpeeksi pitkä). Järkyttävää! Miten en sitä aiemmin ole tiedostanut?
Tämän postauksen alussa oleva teksti on lainaus omasta kirjoituksestani tässä blogissa helmikuussa 2011. Olen tekstissä miettinyt, mitä ”syöminen on psykologiaa” tarkoittaa minulle itselleni. Tekstin lopussa olen listannut vinkkejä mielitekojen hallintaan – sellaisia, jotka ovat toimineet itselläni. Olen edelleen sitä mieltä, että tuo lista on juuri minulle sopiva ja se toimii, jos sitä noudatan. Sillä tuolle tv-ruokatarjoilulle täytyy tehdä jotain – keksiä kevyitä, mutta tarpeeksi houkuttelevia vaihtoehtoja elokuvista nauttimiseen. Sillä ruoka ei ole minulle vain ruokaa, se on aistielämys ja sellaisena sen haluan säilyttää. Hyvä elokuva + hyvä ruoka = tuplanautinto :-)
Ystäväni ja blogikollegani MerjaUK julkaisi aiemmin tänään tässä blogissa hauskan kirjoituksen siitä, mitä hän on oppinut koiraltaan – kannattaa lukea, sillä koiralla, Peppylla, ei ole iso takamus! MerjaUK:n innoittamana aloin miettiä, mitä minä olen oppinut ylipainoisilta kissoiltani. No ainakin sen, että sopiva määrä lepoa ja leikkiä (liikuntaa) on hyväksi. Ja että kannattaa venytellä aina herätessä. Olenkin ottanut tavaksi, että aamuisin, ennen kuin nousen vuoteesta, venyttelen kuin kissa, ojentaudun niin pitkäksi kuin pystyn, päästä varpaisiin. Se tekee hyvää!
Aurinkoisia helmikuun päiviä, omien tapojen tiedostamista ja keveitä elokuvanautintoja!
t. MerjaFIN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti