Ehkä ilahduttavin asia maaliskuussa on valo. On ihanaa, kun aamulla herätessä on valoisaa ja illallakin valoa riittää. Ja tästä valon määrästä saa nauttia seuraavat puoli vuotta. (auringon nousu- ja laskuajat)On jännä huomata iloitsevansa keväästä, kun nuorempana iloitsin syksystä. Syksy tuntui sopivan flegmaattiseen luonteenlaatuuni – syksy on yhtä innoton tekemään mitään kuin minä. Syksyllä luonto lakkaa kukoistamasta ja sallii saman myös minulle. Kevät taas oli ennen kuin kuolema: kaikki muu alkaa elää ja kukoistaa paitsi minä. Mutta nyt tilanne on toisin: syksy ja lisääntyvä pimeys kammottaa. Joskus jopa tuntuu siltä, että en mitenkään selviä talven pimeyden ja kylmyyden yli. Kevät ja valon tulo vapahduttaa: selvisin sittenkin! (vuodenaikamasennus)
Ainoat asiat kesässä, jotka eivät kiehdo ovat punkit ja hämähäkit. Kierrän ruohikot kaukaa ja suihkuttelen punkkikarkotetta, jos joudun kahlaamaan vähänkin pidemmässä ruohikossa. Ja kun kissani sukeltaa kävelylenkillä pensaaseen, suljen silmäni ja toivon, että punkit eivät viihdy juuri siellä.
Myös ikkunoiden pesu tuottaa tuskaa: ehdinkö ennen hämähäkkien heräämistä? Ikkunanraoista kömpivät monijalkaiset tippuvat päähän ja niskaan, kun niiden elämää häiritään.
Hmm… Olen siis flegmaattinen neurootikko, joka on vaihtanut kevätmasennuksen syysmasennukseen? Siitä viis – olen herännyt talvihorroksesta ja ryömin kolostani yhdessä hämähäkkien kanssa. Vaikka ehkä hieman kadehdin Englannin pitkää, lämmintä ja moniväristä kevättä, rakastan Suomen kevään ja kesän valoa. Se auttaa jaksamaan taas seuraavan pimeän talven yli.
Kauniita kevätpäiviä!
t. MerjaFIN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti